Maaliskuun 8. päivänä 2004 nähtiin NHL:n historian kenties sikamaisin temppu – ainakaan lähihistoria ei tunne rumempaa tekoa.

Vancouver Canucksin hyökkääjä Todd Bertuzzi luisteli Colorado Avalanchen hyökkääjän Steve Mooren perässä, nappasi kiinni tämän paidasta ja iski takaapäin oikealla koukulla Moorea täysillä ohimoon. Moore menetti välittömästi tajuntansa, kaatui, ja Bertuzzi kaatui tämän päälle niin, että Moore löi vielä päänsä voimalla jäähän.

Kun seurannut joukkotappelu oli saatu selviteltyä, tajuton Moore vietiin paareilla pukuhuoneeseen, jossa hän tuli tajuihinsa noin 20 minuuttia myöhemmin.

Bertuzzin raukkamainen teko oli kosto kolme viikkoa aiemmin tapahtuneesta törmäyksestä, jossa Moore osui kyynärpäällä Canucksin kapteenin Markus Näslundin päähän, ja tämä loukkaantui lievästi.

Sekä NHL että Mooren itsensä mukaan myös Näslund totesivat taklauksen olleen puhdas.

Tämän jälkeen seuraava joukkueiden kohtaaminen sujui sopuisasti, paljolti siksi, että NHL:n johto oli varoittanut Canucksia ryhtymästä kostotoimiin. Mutta Canucksin leirissä oli päätetty, että Mooren pitäisi maksaa teosta, jonka Canucks koki tahalliseksi.

8. maaliskuuta Vancouverissa pelatun ottelun avauserässä Canucksin kovanaama Matt Cooke haastoi Mooren tappeluun.

Kaikki luulivat, että nyrkkihipan jälkeen asia oli kirjaimellisesti taputeltu.

Katumusta ja kyyneleitä

Vielä mitä.

Kymmenen vuotta tapahtuneen jälkeen kanadalainen Sportsnet-kanava julkaisi tapahtumasta minidokumentin, jossa Moore kertoo, että tappelun jälkeenkin jokaisessa vaihdossa pari kolme Canucksin pelaajaa tuli haastamaan häntä tappeluun.

Kun hän ei lähtenyt enää toiseen tanssiin, Canucksin varakapteeni Bertuzzi otti oikeuden omiin jykeviin käsiinsä.

Se tilanne lopetti tuolloin 26-vuotiaan Mooren NHL-uran 69 otteluun – ja vaikutti vahvasti myös Bertuzzin myöhempään uraan ja elämään.

Moore pääsi pois sairaalasta viisi kuukautta myöhemmin. Jo pian välikohtauksen jälkeen Canucks ja Bertuzzi järjestivät tiedotustilaisuuden, jossa kyynelehtivä ja aidosti katuvalta vaikuttava Bertuzzi (kuvassa) pyysi Moorelta anteeksi ja vakuutteli, ettei halunnut vahingoittaa Moorea.

Bertuzzin NHL-ura kesti vielä kymmenen kautta. Siihen asti, kunnes hän romahti.

Romahdus yökerhossa

Tuskin on sattumaa, että ensimmäiset näkyvät oireet Bertuzzin henkisestä romahduksesta tulivat kymmenen vuotta kohutapauksen jälkeen, Bertuzzin silloisen joukkueen Detroit Red Wingsin kauden ainoalla vieraspelimatkalla Vancouverissa.

Kaupungissa, jossa hän oli muuttunut rakastetusta sankarista halveksituksi hylkiöksi. Kaupungissa, jossa hän oli joutunut vastaamaan myös siviilikanteeseen pahoinpitelystä.

Bertuzzi puhui aiheesta Sportsnetin Starting Lineup -lähetyksessä eilen.

– Muistan istuneeni (pelin jälkeen) Cactus Clubilla, ja yhtäkkiä aloin hikoilla todella voimakkaasti. Sydämeni alkoi hakata aivan hulluna, enkä tiennyt yhtään, mitä minulle tapahtuu. Pelästyin todella, Bertuzzi kertoi ohjelmassa.

Paikalle tulleet Canucksin lääkärit totesivat Bertuzzin kärsivän paniikkikohtauksesta.

Tuosta ottelun jälkeisestä hetkestä yökerhossa alkoi henkinen alamäki, joka vaikuttaa Bertuzziin yhä.

– Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä oli kyse. Olin naiivi, olin tavallaan kieltänyt, että tuollaista voisi tapahtua itselleni. Minähän olin jääkiekkoilija – minun piti siis olla supersankari, Bertuzzi kertoo ajatelleensa.

– Monena yönä istuin itkemässä ilman syytä ja ymmärtämättä, mistä on kyse. Ja kun minun piti samaan aikaan lopettaa peliurani, asiat eskaloituivat vielä pahemmiksi. Eristäydyin kotiini ja huoneeseeni, mikä vain pahensi asiaa. En ymmärtänyt henkistä tilaani, ja asia vain pyöri päässäni koko ajan, Bertuzzi kertoo.

Uran loppuminen oli liikaa

Bertuzzia parjattiin vuosien ajan raakalaismaiseksi siaksi, mutta mies yritti haudata todelliset tunteensa – olla kuin nämä puheet eivät vaikuttaisi häneen.

Mutta kun hänen oma NHL-uransa oli vääjäämättä tulossa päätökseen – Bertuzzi täytti viimeisen NHL-kautensa aikana 39 vuotta – tunteet alkoivat väkisin nousta pintaan.

– Koin henkiset vaikeudet jopa noloksi asiaksi, koska olin aina ajatellut, että minä en koskaan joutuisi käymään läpi mitään sellaista, Bertuzzi kertoo.

– Nyt pystyn katsomaan asioita taaksepäin ja jopa selittämään niitä. Ja nyt vieressäni ei ole ulkopuolisia ihmisiä ilkkumassa, että sain, mitä ansaitsin. Nyt minussa on tarpeeksi miestä puhumaan asiasta.

– Se, mitä tapahtui 2004 yhdistettynä siihen, että minusta ei enää koskaan sen jälkeen tullut sitä pelaajaa, joka olisin halunnut olla, sekä lähestynyt uran loppu… Se kaikki yhdessä kävi liian raskaaksi, ja lopulta uran loppuminen työnsi minut rajan yli, Bertuzzi kertaa.

”Lääkkeiden käyttö ja masennus ovat lisääntyneet”

Vaikeuksien alkaessa kasautua ylipääsemättömiksi Bertuzzi uskalsi lopulta avata suunsa ja puhua perheelleen ja ystävilleen.

– En halunnut puhua ongelmistani julkiksesti, koska arvelin, että yleinen mielipide kääntyisi taas minua vastaan. Mutta olen hyväksynyt kuka olen ja mitä olen tehnyt, ja nyt olen sinut itseni ja tekojeni kanssa, Bertuzzi sanoo.

Bertuzzi kertoo yrittävänsä nykyään auttaa ihmisiä, jotka käyvät läpi samanlaisia asioita, joita hän itse on kokenut. 1159 NHL-ottelun kokemuksella hän jakaa nykyään oppejaan alasarjavalmentajana.

– Minulla on hyvä silmä tunnistaa ihmiset, jotka kärsivät, mutta eivät uskalla puhua siitä. Lähestyn heitä, jos he vaikka haluaisivat puhua. Ei haittaa, vaikka arvioni olisikin väärä. On tärkeää, että joku yrittää auttaa, Bertuzzi sanoo kokemuksesta.

Bertuzzi kannustaa muita pelaajia, ja ihmisiä ylipäätään, hakemaan apua, jos asiat käyvät liian raskaiksi.

– Tiedän, mitä lajissamme on tapahtunut viime aikoina ja mitä tapahtuu nyt. Tarkoitan lisääntynyttä opioidien käyttöä, masennusta ja kaikkea tätä. Mitä enemmän juttelen entisten pelaajien kanssa ja kuulen tai luen heidän tarinoitaan, tuntuu siltä, että kaikkea tätä esiintyy lajissamme aivan liikaa, Bertuzzi sanoo huolissaan.

– Toivon, että jokaisella olisi joku, jolle voi puhua. Meidän tehtävämme on olla niitä ihmisiä, jotka auttavat, hän naulaa.

Katso Bertuzzin törkytemppu jutun alussa olevalta videolta.

Katso Sportsnetin minidokumentti tapahtumasta tästä linkistä.

Kuuntele Bertuzzin haastattelu tästä linkistä aukeavasta jutusta.