Onko tämä hyvä enne?
Tänään on nimittäin kulunut päivälleen 20 vuotta siitä, kun Suomi kaatoi Kanadan maalein 3-2 Naganon olympiaturnauksen pronssiottelussa.
Tuo pronssi on yhä yksi Suomen kiekkohistorian merkittävimmistä saavutuksista. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun NHL-pelaajat olivat mukana olympialaisissa. Kanadan vaahteranlehtipaidassa pelasi joukkueellinen supertähtiä, johtajanaan lajin kaikkien aikojen suurin, itse Wayne Gretzky. Suomella olivat mukana kaikki parhaat Jari Kurrin, Esa Tikkasen ja Teemu Selänteen johdolla.
Hannu Aravirta valmensi Leijonia ensimmäisen kerran arvoturnauksessa juuri Naganon olympialaisissa 1998. Ensimmäinen iso turnaus olisi siis voinut olla ”helpompikin”.
Haastattelimme Aravirtaa Kanada-puolivälierän alla.
Muistatko, ”Ara”, milloin Suomi on voittanut edellisen kerran Kanadan olympialaisten pudotuspeleissä?
”Jos pelaisimme viisi ottelua samoilla maalipaikoilla, Kanada veisi varmasti niistä neljä.”
– Arvaan kysymyksen asettelusta, että nyt puhutaan Naganon pronssiottelusta! Siitä on hienoja muistoja. Kanada oli mukana kaikkine tähtineen, Gretzky oli mukana… Meiltä jäi Teemu Selänne pois alkuverryttelyn jälkeen, laitoimme Ari Sulanderin maalille, eli liikkuvia osia oli paljon. Alla oli vielä dramaattinen putoaminen välierässä Venäjälle, kun Pavel Bure teki viisi maalia.
– Epävarmuustekijöitä oli paljon, mutta taistelu oli mahtavaa, Sulander pelasi huippupelin ja tuuriakin oli! Jos pelaisimme viisi ottelua samoilla maalipaikoilla, Kanada veisi varmasti niistä neljä. Se yksi voitto osui nyt meille siihen iltaan.
Kuinka korkealle nostat omalla urallasi juuri tuon pronssin?
– Tukholma 1995 oli iso juttu. Olin kakkosvalmentaja, mutta joukkueenahan aina hävitään ja voitetaan. Naganossa olin kuitenkin päävalmentaja, ja kaikki parhaat olivat paikalla ensimmäistä kertaa parhaassa vireessä keskellä kautta. Me lähdimme täydellisenä altavastaajana turnaukseen. Vaikka Ruotsista tuli kultaa ja Naganosta ”vain” pronssia, niin nostan nämä molemmat samalle viivalle.
