Kolumni: Näin tuntuvan menetyksen Kärpät koki

Joku voisi sanoa kuoleman suudelmaksi. Joku voinee käyttää toista termiä. Let’s be clear. Markus Nutivaaran menetys oli Kärpille järkyttävän paha takaisku. Nutivaara oli Kärppien aktiivisemman ja luisteluvoimaan nojaavan peli-ilmeen merkittävimpiä tukijalkoja. Nutivaara oli Kärppien puolustuksessa ainut, joka pystyi jalalla nostamaan kiekkoa ylöspäin sekä rytmittämään peliä niin, että hänen kentällä ollessaan Kärpät pystyi rikkomaan vastustajan träppiä ja käyttämään luisteluvoimaansa hyväkseen. Heti kun Nutivaara tippui perjantaina pois, romahti Kärpillä kiekollinen peli merkittävästi. Oululaisjoukkueen isoimpana ongelmana on ollut se, että osaltaan taitovajeesta johtuen se on jäänyt kiekottelemaan omiin, minkä yhteydessä vastustaja on pystynyt ottamaan riistoja ja viemään peliä oman etunsa mukaisesti. Mutta sitten taas kun Kärpät on päässyt hyökkäämään nopeasti, on se luonut huomattavasti enemmän uhkaa. Ja jälkimmäisessä nimenomaan Nutivaara on ollut jatkuvasti esillä. Toki kaiken kukkuraksi Nutivaara oli Kärppien tärkeimpiä palasia ylivoimapelissä, sillä hänellä oli ja on kykyä toimittaa kiekkoa maalille ohi blokkaajien, toisin kuin jatkuvasti ensimmäiseen pelaajaan kiekkoja rykivillä Adam Masuhrilla ja Arto Laatikaisella. Ja se on hyvin tärkeä osaamispuoli. Luottiko Kärpät sitten liikaa korttiin nimeltä Joni Pitkänen vai mikä, mutta nyt sen puolustus viimeistään osoittaa haavoittuvaisuutensa. Jäljellä kun on läjä peruspuolustajia ja yksi kiekollinen puolustaja, joka ei kykene olemaan vahva kiekollinen puolustaja (Masuhr). Toki sitten on varsin kehityskelpoinen Taneli Ronkainen, jota kohtaan luotto on kuitenkin isojen kysymysmerkkien alla. Kovat pudotuspelit, käytännössä lainkaan kokemusta. Ronkainen on hiljalleen nouseva nimi, mutta aivan eri kalibeerin tapaus tällä hetkellä kuin mitä Nutivaara on tai oli. Nyt Kärppien valmennuksella ja päävalmentajalla Lauri Marjamäellä onkin melkoisen pohdinnan paikka. Miten toteuttaa omaa pelillistä identiteettiä, kun sen yksi tärkeimmistä toteuttajista on sivussa? Miten saada peli rullaamaan, kun keskikaistalle, eli sentterin tontille, on vain kaksi peli-identiteettiä tyydyttävällä tavalla toteuttavaa vaihtoehtoa? Esa Pirneksellä, Kim Hirschovitsillä ja Mika Niemellä kun ei vain yksinkertaisesti meinaa jalka riittää. Vain Sebastian Aho ja Sakari Manninen pystyvät siihen, mihin pitäisi pystyä. Aiempina keväinä Kärpillä oli Joonas Kemppaista ja Ben Maxwelliä, joiden kohdalla tätä ongelmaa ei ollut. Ja silloin Pirneskin pystyi toteuttamaan Marjamäen pelisapluunan tärkeää elementtiä tyydyttävällä tavalla. Ja silloin Kärppien hyökkäyspelillinen tukijalka hengitti huomattavasti vapaammin. Nyt sen kanssa on kauhea painiminen. Isoja ongelmia on pohjoisen pojilla ratkottavana. Ilari Savonen Twitter: @ilarisavonen