Sakken Siniviiva – "Nyt pitää uskaltaa pelata"

Suomella on haastava tilanne valmistautua puolivälieräotteluun USA:ta vastaan. Psykologisesti ajateltuna Leijonien Kazakstan-voitto puhdisti ilmapiiriä hieman. Siinäkin ottelussa oli vaikeaa, paitsi ykköskentällä. Ratkaisuhetkillä tilanne on kuitenkin usein niin, että maalinteko on ykköskentän ja ylivoimien vastuulla. Siinä mielessä en olisi kovin huolissani Leijonien tilanteesta.

Kakkosketjun tilanne on mielenkiintoinen. Viime vuoden paketti on nyt jollain tavalla siipirikkoinen. Jukka Jalosella ja muulla valmennuksella olisi varmasti halua rukata ketjua, mutta viime vuodelta on niin hyvät muistot. Nähtäväksi jää, miten valmennus reagoi ketjun peliin USA:ta vastaan.

Edellinen USA-peli on muistissa, mutta se ei ole mikään peikko. Se kuitenkin on, että valmennus ja pelaajat tiedostavat ottelun kiinnostavan isoa osaa suomalaisista ihmisistä. Urheilija ottaa tällaisista tilanteista aina ekstrataakkaa, oli laji mikä tahansa. Joskus siitä voi saada lisäenergiaa. Toisaalta joku voi ahdistua, jolloin luovuus kärsii ja ratkaisuihin menee aikaa. Silloin voi näyttää, että joukkue ei yritä. Nyt pitää uskaltaa lähteä pelaamaan.

Pojat tietävät kyllä, että miten USA pelaa. Suomi ei voi pelata liikaa viivelähdöillä, sillä vastustaja tulee hanakasti iholle. Alku saattaa olla suomalaisittain nihkeä ja ylijännittynyt. Jos Suomi selviää alusta, niin se antaa lisää virtaa. Jenkit on turnauksen nopein joukkue ja pelistä tulee todella vauhdikas. Leijonat eivät voi pelata liian akateemisesti, sillä se tappaa tempon. Suomen on pakko pelata.

Nyt on runkosarja ohi ja pudotuspelit alkavat. Voit hallita peliä ja silti hävitä. Tulos on pienestä kiinni ja aina pitää nähdä tuloksen taakse.

Uskon, että Suomi voittaa, näistä kaikista asioista huolimatta.

Sakari Pietilä