HIFK:ssa pitkän uran tehnyt Mika Kortelainen paljasti SuomiKiekko.com-sivustolle mielenkiintoisen tarinan Italian vuodeltaan. Kortelainen myös kertoi, mitä mieltä hän on Leijonien mahdollisuuksista uusia MM-kulta kevään kotikisoissa.

Tulevissa MM-kotikisoissa sinut nähdään kaukalonlaitareportterina. Mitä uutta aiot tuoda tähän konseptiin ja millä mielin tartut haasteeseen?

Otan haasteen vastaan hyvillä mielin. Olen innoissani tästä koko projektista, sillä edessä ovat MM-kotikisat ja satsaukset ovat suuria.

Tarkoitus on ottaa haastatteluja ja kesken pelin kertoa myös miltä peli näyttää kentän tasolta. Pyrin tuomaan omaa näkemystä mukaan ja tarttumaan eri tilanteisiin analyyttisesti. Lisäksi täytyy tietenkin aistia sitä tilannetta. Jossain tilanteissa on turha ruoskia pelaajia juuri virheen jälkeen.

Millaiseksi arvioit Leijonien mahdollisuudet uusia mestaruus MM-kotikisoissa?

Helvetin pieni todennäköisyys. Kotikisat on aina vaikea voittaa ja vielä hallitsevana mestarina. Bratislavassa Suomella oli optimitilanne. Suomi oli altavastaaja ja kaiken lisäksi kisat olivat kauempana kotimaasta. Joukkue sai keskittyä rauhassa.

Nyt odotukset ovat korkealla. Toki mestaruus on haave, jota täytyy tavoitella. Täytyy kuitenkin muistaa, että MM-kisoissa jo neljään parhaan joukkoon pääseminen on hyvä saavutus Suomen kokoiselta maalta.

Olet HIFK-legenda. Joukkueen alkukausi on ollut haastava. Millaiseksi arvioit joukkueen vireen tällä hetkellä?

Peli on ollut ailahtelevaa koko kauden. Puolustajahankinnat kertovat siitä, että hätä on. Puolustuspäähän etsitäänkin koko ajan kuumeisesti vahvistusta. Seuraavat pelit tulevat näyttämään paljon joukkueen suunnasta. Kolme tai neljä voittoa putkeen, niin uskoisin jo joukkueen nousujohteiseen trendiin.

Ennen kauden alkua HIFK:n paketti näytti valmiilta. Onko joukkueen sisällä tai muussa tekemisessä tapahtunut jotain, mikä selittäisi odotuksiin nähden heikkoa alkukautta? Vaivaako mestaruuskrapula?

Joukkueen ulkopuolisena on tietysti vaikea sanoa sen enempää. Mielestäni HFK on ollut tekemisissään niin sanotusti mukavuusalueella. Alla on mestaruus ja hyvin sujuneet harjoituspelit. Ehkä pelaajien tekeminen ei ole mentaalisesti ihan 100-prosenttisella tasolla. Kaikki joukkueet myös haluavat hallitsevan mestarin päähanan. Ja kun oma peli ei toimikaan niin kuin sen pitäisi, niin onhan se silloin vaikeata. Uskon, että joukkueen nälkä on ollut osittain tyydytetty vähäksi aikaa menestyksen myötä, mutta kyllä nälkä on taas kasvanut tappioiden takia.

Harva ehkä muistaa, että pelasit 2000-luvun alussa kauden Italiassa Asiago HC:n riveissä. Kiekkokulttuuri oli Italiassa varmasti hiukan erilainen kuin mihin olet Suomessa tottunut. Onko sinulla mitään hauskaa tarinaa kerrottavana noilta ajoilta?

Itse asiassa on. Pelasimme silloin Milanoa vastaan finaaleissa. Toisen finaaliottelun jälkeen lähdin seuran verkkareissa ensimmäisenä parkkipaikalle kohti joukkueen bussia. Parkkipaikalle päästyäni ajattelin, että nyt tuli Kortelaisen pojalle lähtö, sillä jouduin keskelle fanien välistä tappelua. Vastakkaisilla puolilla heiluivat finaalivastustajien fanit ja minä olin mukavasti siinä välissä.

Milanon kannattajat kuitenkin onnekseni juoksivat suoraan ohitseni Asiagon kannattajien kimppuun.
Minulle sanottiin myöhemmin, että fanit jättävät pelaajat rauhaan. Onneksi he tajusivat jostain, että en kuulu heidän joukkoihinsa. Kohtaamisen jälkeen opin ainakin, että pukukopista ei kannata ensimmäisenä poistua. Olin yllättänyt, että touhu oli niin fanaattista siellä myös jääkiekon parissa. Pienemmässä mittapuussa se oli samantyylistä kuin futiksessakin.