© Kuva: Juha Tamminen

Kolumni: Leijonien valopilkku leimaamassa MM-kisapassin & Sorsapuisto-tapahtuman epäonnistumiset

Tänä viikonloppuna kiekkokalenteria ovat täyttäneet niin maaottelut kuin ulkoilmakamppailut.

Leijonat oli tulessa Moskovan EHT-turnauksessa, Tampereella taas käytiin kaksi taistoa Sorsapuistossa.

Näistä nostoja esille:

1.

Karjala-turnauksessa Leijonien ongelmana oli tietynlainen syttyminen. Virkamiesmäisyys vaivasi ja pelille heittäytyminen oli vähän sitä ja tätä.

Sitä voivoteltiin turnauksen aikana ja turnauksen jälkeen. Useampi kokenut kasvo oli kuin varjo normaalista tasostaan.

Moskovan EHT-turnaukseen Lauri Marjamäki valitsi selvästi kokemattomamman ryhmän, missä mukana oli useita ensikertalaisia. Ja myös niitä harvoja pelaajia, jotka esiintyivät edes jotenkin edukseen syksyn turnauksessa.

Yksi näistä oli Miro Aaltonen, joka jatkoi huikeaa lentoa. Hänen kohdallaan tilanne alkaa olla se, että hänet pitää nimetä MM-kisoihin. Nimeämättä jättäminen alkaa vaikuttaa typerältä.

Mikäli Aaltonen ei täysin hyydy alkukevään aikana, on hän antanut sellaiset näytöt kansainvälisen tason osaamisestaan, ettei kisapaikan perään tarvitse kysellä. Hän on erittäin kovassa nosteessa. Itseluottamus on tapissa vahvan KHL-syksyn jäljiltä ja pieni kehityksen tyssäys on vain muisto menneestä.

Hän on ollut kahdessa turnauksessa Leijonien isoin vastuunkantaja.

2.

Euroopasta Leijonat menetti useamman nuoren nimen NHL:ään, mutta uutta voimaa on tullut tilalle. Aaltonen oli vahva, Henrik Haapala tuli huikealla tavalla A-maajoukkuekarkeloihin mukaan, samoin Roope Hintz. Ja on Veli-Matti Savinaista sun muita vielä päälle.

Kevään MM-kisakuvioita on vielä aika aikaista pyöritellä, mutta tilanne ei vaikuta heikolta Marjamäelle.

NHL:ssä esimerkiksi Carolina Hurricanes (Sebastian Aho, Teuvo Teräväinen), Winnipeg Jets (Patrik Laine, Joel Armia) ja Buffalo Sabres (Rasmus Ristolainen) jäävät melko todennäköisesti pudotuspelien ulkopuolelle. Sieltä voi tulla melkoinen lauma apuja Marjamäen ensimmäisiin MM-kisoihin päävalmentajana.

Tuoretta Leijonien päävalmentajaa kohtaan esitettiin kysymysmerkkejä Karjala-turnauksen jäljiltä. Nyt Moskovan turnauksessa Tshekkiä ja Venäjää vastaan Leijonat esiintyi erittäin hyvin. Kun ryhmä oli sitoutunut, se näkyi heti itse pelissä.

Kansainvälisten otteluiden vaatimustaso on nykypäivänä erittäin kova, ihan EHT-otteluissakin. Kun tavoitteena on hyökätä nopealla hyökkäysrytmillä laadukkaasti, vaatii se vahvaa viisikkopeliä. Siinä ongelmia näkyi huomattavasti paljon enemmän Karjala-turnauksessa kuin Moskovassa.

Se antaa lupaavaa viestiä myös Marjamäelle.

3.

Lahjakkaita hyökkääjiä on puskenut pinnalle viime vuosien aikana vaikka kuinka paljon, mutta isot kysymysmerkit ovat kääntyneet puolustajien puolelle. Siellä sukupolven murros on ollut voimakasta Kimmo Timosen, Sami Salon, Petteri Nummelinin ja kumppaneiden astuttua sivuun. Rasmus Ristolainen, Olli Määttä ja Sami Vatanen ovat alkaneet muodostaa runkoa, mutta heidän taakseen on rakentumassa hiljalleen hyvin paljon vaihtoehtoja.

Lupauksia herättää muun muassa se, kun katsoo alle 20-vuotiaiden maajoukkueen puolustusta. Se on erittäin laadukas ja jalkeilla on monipuolista osaamista. Samalla Niko Mikkolat, Mikko Lehtoset ja Miika Koivistot alkavat nousta EHT-tasolle.

Uutta voimaa puskee pinnalle ja ikävä vanhoja konkareita kohtaan on vuosi vuodelta pienempi ja pienempi.

4.

Viikonlopun iso seurattu tapahtuma löytyi Tampereelta. Ilves-Tappara ja Ilves-HIFK ulkoilmassa, Sorsapuistossa.

Idea toteutuksessa oli pohjimmiltaan varsin hyvä. Katsomot lähelle ja pelkkiä seisomapaikkoja. Ei väkisillä minnekään stadionille, jossa katsomot ovat 30 metrin päässä.

Haussa oli sitä vanhaa kunnon ulkoilmaotteluiden ilmapiiriä. Iso epäonnistuminen Ilveksellä tuli siinä, ettei se luonut yhtään mitään otteluiden oheen.

Tilaa oli vaikka kuinka paljon rakentaa kaikenlaista tapahtuma-alueelle. Se, että värjöttelet jo ennen peliä tunnin ajan ulkoilmassa käytännössä juoden vain olutta, ei riitä. Saati jos on liikkeellä perheen kanssa. Isojen massojen liikuttelussa ei pidä olettaa, että kansa keksii tekemistä, vaan kansalle pitää tarjota tekemistä.

Tapahtumaan pitää pystyä houkuttelemaan niitä, jotka eivät käy katsomassa kaikkia kolmeakymmentä kotiottelua kauteen. Ja niitä on vaikea hankkia, jos tapahtuma on vain jääkiekko-ottelu.

Tuollaiset pelit ovat kuitenkin isossa kuvassa seuran markkinointia. Paikalle pitää saada niitä ihmisiä, joista voi hankkia itselleen uusia faneja. Lajista innostuvia, jotka hivuttautuvat tuollaisen tapahtuman jälkeen uudelleen ja uudelleen jäähallin puolelle.

Näiden maksimaalisen tavoittelun kohdalla Ilves epäonnistui rankasti. Kaiken lisäksi se vielä kiusasi katsojia surkeilla pelipaidoilla, joista oli mahdoton erottaa numeroita tai pelaajien nimiä. Miten tavallinen tallaaja oppii yhtään tuntemaan pelaajia, jos hänellä ei ole mitään hajua siitä kuka on kiekossa?

Yhden pienen, mutta merkityksellisen yksityiskohdan vähätteleminen on rajua katsojien päälle pissaamista.

5.

11 000 ja 8500. Nuo olivat otteluiden katsojamäärät. Ilveksellä oli vastassa Liigan kaksi mielenkiintoisinta joukkuetta.

HIFK sytyttää aina, siihen nähden lauantain yleisömäärä oli heikko. Paikalliskamppailu on aina paikalliskamppailu, mutta samalla Tappara on myös koko Liigan keulakuva tällä hetkellä. Perjantaina yleisömäärä olisi voinut olla hyvinkin vielä kovempi.

Ilves saa kiittää paljon Nelosta, joka antoi ison kädenojennuksen. Sen kanavilla tapahtuma oli laajasti esillä ja se loi varsin paljon hypeä otteluita varten.

Ilveksen toimitusjohtaja Esa Honkalehto sanoi Nelonen Prolla, että tapahtumasta irtosi paljon oppia siitä, mitä olisi voinut tehdä paremmin.

Kyllä.

Ilvekselle vain ongelma oli siinä, että juuri nyt tapahtumasta olisi pitänyt puristaa aivan kaikki irti.

Taustalla on liikkunut viestejä siitä, miten Ilves on sijoittanut ulkoilmaottelun tuottoja jo nykyisiin pelaajahankintoihin ja tapahtuman onnistuminen olisi aivan avainasemassa jatkoa ajatellen.

Samalla seura on edelleen hyvin kiusallisen omistajakysymyksen äärellä. Vincent Manngardista haluavat kaikki eroon.

Omistaja- ja rahapuolen kysymys on iso, sillä esimerkiksi tällä hetkellä kaupungin toinen joukkue Tappara on monta askelta Ilvestä edellä jokaisella osa-alueella.

Ulkoilmaottelussa oli negatiivista, mutta paljon hyvääkin. Ilmapiiri keräsi kovasti kehuja ja rakenne loi paljon mahdollisuuksia. Toteutus vain olisi voinut olla vielä huomattavasti parempi.

Mutta jatkoa ajatellen Suomeen luotiin pohja, josta voi jalostaa tuleville vuosille vielä entistä parempia kokonaisuuksia.

6.

Tapparasta puheenollen. Kirvesrinnat onnistuivat nappaamaan voiton perjantain ulkoilmaottelusta, vaikka esimerkiksi Henrik Haapala ja Jani Lajunen olivat maajoukkueen mukana. Tärkeiden miehien poissaolojen yhteydessä näkyi se, miten vahvaa jälkeä Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen on tehnyt joukkueen kasaamisessa.

Ennen kaikkea tärkeintä on ideologia isossa kuvassa. Tappara menettää vuodesta toiseen kärkiosaamista, kun Patrik Laineet, Kristian Kuuselat ja kumppanit karkaavat muualle. Silloin kysymys on se, mitä tilalle? Kesällä Tappara teki lopulta erittäin onnistuneen ratkaisun, kun se päätti luottaa omiin poikiin. Esimerkiksi Haapala ja Savinainen saivat viime vuoteen verrattuna isomman roolin ja se on tuottanut tulosta.

Lisäksi seura hankki nuoria, nälkäisiä ja eteenpäin meneviä pelaajia itselleen. Tapparassa luovuttiin hieman iänikuisesta peruspuolustajien armeijasta ja ”puolustetaan puolustamisen päälle” -mentaliteetista. Otso Rantakari ja Valtteri Kemiläinen ovat tuoneet ison annoksen lisää kiekollista osaamista sen puolustukseen. Samalla esimerkiksi Aleksi Salonen on ottanut kovia kehitysaskeleita ja hän oli yksi Tapparan parhaita pelaajia perjantain ulkoilmaottelussa.

Rantakarin ja Kemiläisen lisäksi Tappara on haalinut itselleen esimerkiksi Sebastian Revon, josta kasvaa hiljalleen aivan kulminaatiopelaaja. Ja ensi kaudelle seura on hankkimassa itselleen Ilta-Sanomien mukaan Ässien kaksikon Jarno Kärjen ja Niko Ojamäen.

Tappara luo dynastiaa. Nuorten eteenpäin menevien pelaajien tilalle tulee nuoria eteenpäin meneviä pelaajia. Kehityskelpoisista kavereista kehitetään vastuunkantajia, jotka nostavat tasoaan ja lopulta hurmaavat Liigan lisäksi kansainvälisellä tasolla.

Ja samalla se voittaa mestaruuksia. Tappara on ylivoimainen suosikki keväälle ja on ihme, jos joku voittaa sen neljästi yhden pudotuspelisarjan sisällä.

Kauden jälkeen se menettänee Savinaisen, Haapalan ja Lajusen, mutta uutta voimaa tulee tilalle.

Eikä heitä paikkaa 34-vuotiaat, viisi vuotta sitten parhaita vuosia pelanneet virkamiehet. Ei. Tappara on tällä hetkellä se seura, minne Suomessa mennään kehittymään. Koska kaikkialla tiedetään se, millaista jälkeä seurassa tehdään.

» Erikoissivultamme löydät Liigan ottelut, tulokset, taulukot, uutiset ja Liiga-kampanjat!