LAHTI. – Ei meiltä ole ennen tuollaista kysytty, Elias Vilen, 20, huikkaa tämän haastattelun kirjoittajan varmistaessa ennen juttutuokiota, että kumpi Pelicans-veljeksistä on Elias, kumpi nuorempi Topias, 17.

Tällaiset kysmykset jäävät hyvin todennäköisesti vastaisuudessakin vähiin, kun Vilenien kasvot tulevat liigaväelle koko ajan tutummiksi. Niin väkevää murtautumista lahtelaisveljekset ovat Pelicansissa tehneet kohti joukkueen kärkikaartia.

Pelicans-kasvatit ovat lahtelaisen kiekkokoulun mainioita tuloksia, ja samalla toisaalta vielä hiomattomia timantteja. Potentiaalin yläraja mitataan irti vasta tulevaisuudessa.

Päijäthämäläinen kiekkokasvatus saa kehuja veljeksiltä.

– Täällä on selkeä polku, miten junioreista mennään Liigaan. Tuossa on vielä Peliitat Mestiksessä ja se on hyvä steppi, kun sielläkin pääsee pelaamaan miesten pelejä. Heinola on vieläpä aika lähellä, niin sekin helpottaa sinne menemistä, Liigassa tällä kaudella 28 ottelua pistein 3+5=8 pelannut Topias Vilen (jutun pääkuvassa oikealla) kehaisee.

– Pitää lisätä se, että junnuista Liigaan asti valmennus on täällä laadukasta. Juniorityö on hyvää. Tämä polku kasvattaa hyviä kiekkoilijoita jatkossakin varmasti, lahtelaisessa joukkueessa tällä kaudella yhdeksässä ottelussa kovat tehot 5+3=8 summannut Elias Vilen (jutun pääkuvassa vasemmalla) jatkaa.

Kaksikko on tullut nuoresta iästä huolimatta pitkän polun Liigaan, Pelicansin juniorijoukkueet läpi koluten.

– Junnuna ei pelattu samassa joukkueessa, oltiin eri ikäkausijoukkueissa Hollolassa Pelicans 2000:ssa, Elias Vilen valaisee.

– On tämä sillä tavalla yllätys, että näinkin paljon on päässyt pelaamaan Liigassa. Ei ollut alkukaudesta tietoa siitä, että pelaanko A-junioreissa vai täällä, veljeksistä nuorempi jatkaa.

[nosto tasoitus=”vasen”]- On tämä sillä tavalla yllätys, että näinkin paljon on päässyt pelaamaan Liigassa.[/nosto]

Kuten kummankin kovat tehot, jämäkkä pelaaminen ja sitä kautta viime aikoina vakiintunut vastuu osoittavat, ovat nuoret ansainneet paikkansa ylhäältä.

– Eikä meille ole tehty mitään isompia tulokaskällejäkään! Tietysti kiekot pitää kerätä treenien jälkeen, sellaista pientä juttua on ollut, Topias “Toppari” Vilen virnuilee.

Pelaajien vanhempien merkitys kohti Liigaa on ollut luonnollisesti iso. Juniorijoukkuevuodet alkavat nyt tuottamaan hiljalleen hedelmää.

– Vanhemmat ovat aina maksaneet juttuja ja kuljettaneet treeneihinkin. Siinäkin mielessä he ovat iso juttu. Lahessa ollaan asuttu, mutta kun pienenä pelattiin Hollolassa, oli sinne treeneihin pääseminen tärkeää, viime keväänä lukiosta valmistunut Elias Vilen kiittelee.

Topias Vilenin lukiotaival on kesken, mutta muutoin aikaa ei jääkiekon lisäksi taida oikein muuhun riittää. Mitä tuumaa Elias Vilen?

[nosto tasoitus=”oikea”]- Eikä meille ole tehty mitään isompia tulokaskällejäkään![/nosto]

– Huilataan ainakin! Syksyllä oli lunta ja paremmat kelit, mutta nyt ollaan sitten käyty frisbeegolfaamassa pariin kertaan. Talvella se tosin on haasteellista, siinä ei muuta kuin kastu sukat…

Pelaajista paistaa haastattelussa normaali, inhimillinen asetelma: Elias veljessarjan vanhempana vastaa useampaan kysymykseen ensiksi, ja sen jälkeen puhuu nuorempi. Kummatkin vaikuttavat kaikkiaan tervepäisiltä nuorilta.

– Meidän välillä ilmapiiri on tsemppaavaa. Pelataan tietysti eri pelipaikoilla. Varmaan pienenä pihapeleissä mentiin tosissaan, mutta ei me silleen vertailla toisiamme, hyökkääjä Elias Vilen selvittää.

Miten muuten kävisi, jos Elias menisi vaikkapa pihapeleissä yksiyksi-hyökkäyksessä pakin paikalle ja Topias ottaisi paikakseen hyökkääjän tontin?

– Enköhän mä veisi! Topias saa sanottua.

– En kyllä usko… Elias antaa vastapallon, ja jatkaa naama peruslukemilla:

– En mä tuollaista ole itse asiassa miettinyt.

[nosto tasoitus=”vasen”]- Meidän välillä ilmapiiri on tsemppaavaa.[/nosto]

Aikaa veljekset kuitenkin viettävät keskenään.

– Ei viitsi oikein mitään muuta tehdä, kun koronaa puskee päälle suht’ paljon, Topias Vilen huokaa.

– Matsien jälkeen puhutaan peleistä harvemmin. Puhutaan hallilla ja sitten kun mennään muualle, niin yritetään keskittyä muihin juttuihin. Lätkää tietysti seurataan, katsotaan videoita ja niin edelleen, Elias Vilen jatkaa.

– Mutta vierasreissuilla ei olla kämppiksiä, pelaajat selvittävät liki yhteen ääneen.

Komeasti Liigaan

Liigaan kummatkin ovat tulleet ensimmäisellä vastuun puolesta isolla kaudella sisään ryminällä. Ennakkoluulottomuus, rohkeus ja raikkaus voisivat olla näin sivustaseuraajan suusta tulevia adjektiiveja kuvaamaan kumpaakin.

– Totta kai on hieno fiilis pelata kotikaupungin edustuksessa. Olin Mestiksessä, ja tuli kutsu vähän yllättäen tänne. Olen pystynyt pelaamaan omilla vahvuuksilla, ja on hienoa olla kotikaupungin joukkueessa, Pelicansissa tehokkaimman alle 20-vuotiaan pelaajan kypärää kantava Elias Vilen tunnelmoi.

Topias Vilenin mukaan Pelicans-luotsi Tommi Niemelä tietää, miten nuoria pelaajia tulee käsitellä. Siitä valmentaja antoi aikanaan valtavan näytteen luotsattuaan Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkueen ikäluokan maailmanmestariksi.

[nosto tasoitus=”oikea”]- Totta kai on hieno fiilis pelata kotikaupungin edustuksessa.[/nosto]

– Hän luo positiivista ilmapiiriä jäälle.

– On todella positiivinen valmentaja ja tsemppaaja. Hän lähestyy positiivisuuden kautta, ja siten tässä uskaltaa olla oma itsensä ja pelata omilla vahvuuksilla, Elias Vilen jatkaa veljensä kommenttien jälkeen.

Nuorempi veli pelasi viime kaudella peräti neljässä eri porukassa: Liigavauhtia hän pääsi kokeilemaan Pelicansissa ja Mestis-ympyrät tulivat tutuiksi Lahden naapuri Heinolassa, ja sen Peliitoissa. Topias Vilen puolusti lisäksi myös pussinokkien A- ja B-junnuissa.

– Olihan se vähän jopa outoa, kun ei tiennyt, että missä pelataan. Pelipaikka vaihteli koko ajan, mutta kyllä siihen tottui – joukkueet ovat samassa organisaatiossa ja peli oli kuitenkin suhteellisen samanlaista.

Moni saattoi kuvitella äskettäin Liigan pistetykki Ryan Laschin Sveitsiin siirtymisen jälkeen, että Pelicans saattaisi romahtaa sensaatiomaisilta kärkipaikoilta jopa kellarikerrokseen. Sellaiseen lahtelaisjoukkue ei ole kuitenkaan vajonnut, vaikka viime aikoina tappioita on tullut poikkeuksellisen tiuhaan tahtiin.

Samalla pitää ymmärtää se, että liigakauden suuryllättäjän leiristä olivat pois myös muun muassa ykkösvahti Patrik Bartosak, konkaripakki Joonas Jalvanti ja ikoniset lahtelaiset, kippari Hannes Björninen ja Antti Tyrväinen. Pelaajia, joiden sivuun jääminen näkyisi ihan missä liigajoukkueessa hyvänsä.

– Kyllähän kaikki tietävät sen, minkälainen pelaaja Ryan on. Ainakin mun mielestä oli ylivoimainen tähän sarjaan. Hän ei tehnyt joukkueen sisällä itsestään numeroa, vaikka oli varmasti sarjan paras pelaaja. Hän otti kaikki huomioon, tykkäsin ihmisenäkin, tänä vuonna NHL:ään varattava pakki sanoo.

[nosto tasoitus=”vasen”]- Kyllähän kaikki tietävät sen, minkälainen pelaaja Ryan on.[/nosto]

– Heidän kanssaan on aika outokin fiilis pelata. Aika paljon käytiin peleissä nuorina, ja mietittiin silloin, että tuolla haluaisi pelata ja varsinkin Pelicansissa. Fiilis on kyllä aika outo: Nyt ollaan yhdessä ja autetaan toisiamme, hyökkääjä Elias Vilen fiilistelee vastaten, miltä Laschin, Björnisen, Tyrväisen ja kumppanien kanssa pelaaminen tuntuu.

– Itsekin olen käynyt katsomassa pelejä nuorena, ja silloin on esimerkiksi Joonas Jalvantikin pelannut. Yhtäkkiä pelaan itse samassa joukkueessa tai pakkiparina, Topias Vilen tunnelmoi.

Siitä mahdollisesta NHL-varauksesta on muuten kysyttävä “Topparin” fiilikset.

– Onhan se varaaminen mahdollista, ja olisi se hieno juttu, jos se tulisi. Mutta ei sitä varmaksi tiedä. Oon miettinyt sitä, mutta yritän olla ottamatta stressiä.

Tapetille

Veljeksistä hyökkääjä, Elias on ollut nyt pisteiden takomisen suhteen yhtä väkevä kuin kuka vaan muukin Pelicans-pelaaja. Lahtelaisseura muistutti torstaina sosiaalisessa mediassa siitä, että hyökkääjänuori vei kyseisen kategorian kuumimmilta haastajilta, veljeltään ja Matias Rajaniemeltä Red Bull -kypärän alle kymmenen pelatun ottelun aikana. Somepäivityksen kuvassa sentteri hymyili leveästi.

– Ehdottomasti tässä on hyvä fiilis, pelaaja henkäisee ensiksi.

– Vaikka tämä on tilastollisesti kilpailua, niin ei meistä sitä varmaan kukaan ota järin totisesti. Se nyt vaan on tuolleen. Kaikki on onnistunut hyvin, Elias Vilen jatkaa.

Yhdeksään peliin syntyneet kahdeksan pinnaa ja viisi maalia ovat luokkaa huikea tahti.

[nosto tasoitus=”oikea”]- Onhan se tehoilu kyllä yllättänyt.[/nosto]

– Onhan se tehoilu kyllä yllättänyt. En osannut ajatella yhtään, että niitä tulisi noin paljon. Lähdin puolustuksen kannalta, että pystyisin olemaan luotettava sentteri, ja että omiin ei menisi. Sitä kautta on päässyt paikoille ja saanut sitten tehtyä tulosta.

– Oli meillä vaikeampikin jakso, kun pelaajia oli pois maajoukkueessa ja loukkaantuneina. Mutta peli on ollut hyvää koko ajan ja saimme äijiä takaisin, joten nyt näyttää hyvältä. Tässä saa pelata hyvien jätkien kanssa ja kun tekee hommia, niin paikkoja tulee.

Liigaan murtautunut kaksikko on luonnollisesti huomioitu myös kaveripiirissä.

– Välillä, jos tulee tehtyä vaikka jokin erikoinen juttu, niin joku saattaa laittaa viestiä, että miksi noin teit, Topias Vilen veistelee.

– Niin tai jos tekee jotain tyhmää tai onnistuu, niin saattaa tulla myös viestiä, Elias Vilen komppaa.

No nyt on tehty miehekäs debyytti ryminällä kahden Vilenin toimesta Liigaan. Mitähän se kevät voisikaan tuoda tullessaan – jos ja toivottavasti kun kausi viedään maaliin asti?

[nosto tasoitus=”vasen”]- Välillä, jos tulee tehtyä vaikka jokin erikoinen juttu, niin joku saattaa laittaa viestiä, että miksi noin teit.[/nosto]

– Ottelumäärähän on aika tiukka pleijareiden alkuun asti ja ne mukaan lukien. Pitää keskittyä siihen, mitä tekee. Meillä on nyt hyvä tilanne, kun on pelaajia. Jos tulee loukkeja… Elias Vilen sanoo, ja koputtaa sitten turvallisen etäisyyden päässä jutun tekijästä puista pöytää.

– Tällä hetkellä näyttää hyvältä. Loppukevään ja playoffien osalta uskon, että meillä on hyvät mahdollisuudet pärjätä.

– Saumathan on siis mihin vaan. Peli on hyvässä kuosissa, ei se siitä jää kiinni. Uskotaan varmaa molemmat siihen, että mahdollisuudet on mennä todellakin pitkälle, hyökkääjä lopettaa.

Jotenkin fiksun ja toisaalta ylipäätään kaikkeen realistisen oloisesti suhtautuvia veljeksiä – eikä kaukalossakaan mene yhtään hullummin. Siinäpä se on taas kova näyte lahtelaisesta kiekkokoulusta.