Hyvää vappuista huomenta, rakas lukijani. Toivottavasti voit hyvin. Kiitos kysymästä, niin voin itsekin, vaikka otsikostani voisit ehkä toisinkin päätellä. Sallinet, että avaan silliaamiaisesi keskelle tarjoamaani metaforaa hieman.

Tiedäthän tunteen, kun kesällä saunan jälkeen laitat campingin tikun nokkaan ja istahdat hiilloksen ääreen. Herkullinen makkara alkaa tiristä hiljalleen, nälkäsi alkaa kohota, aika hidastuu, ja tulee hyvä ja rauhallinen olo. Olet kahden oman kokemuksesi kanssa. On tapahtumassa jotain, mikä kuuluu tapahtua juuri tuona vuodenaikana. Asiat ja ajankohdat kuuluvat yhteen.

Tiedät, että se ei ole maailman suurin ja hienostunein herkku, mutta siitä huolimatta sitä messevämpää evästä et siihen paikkaan löydä mistään. Nautit sen juuri omalla tavallasi. Särpiminä ovat ehkä sinappi, raikas salaatinlehti, lasi sihahtavaa juomaa.

Jos ”tosikulinaristi” näkisi, hän halveksuisi. Miten voit syödä tuollaista jokakesäistä moskaa, kun tiedät, että parempaakin olisi tarjolla? Rapakon takana olisi tarjolla sisäfilettä ja chateaubriandia. Maailman parasta lajissaan! Viittaat kuitenkin vouhotukselle kintaalla, sillä tähän vuodenaikaan suomalaisen kuuluu syödä tätä. Pihville on oma aikansa ja paikkansa.

Oma kritisoijien lajinsa on koko lihansyönnin hienoutta ymmärtämättömät kasvissyöjät. He vouhkaavat siitä, kuinka takkamakkaraa syödään vain kourallisessa maailman maista, ja kuinka surullista on, ettei kasvissyönnin ylivertaisuutta tajuta tässä Suomi-nimisessä takapajulassa lainkaan. Päätäsi puistellen kuitenkin harmittelet sitä, mikseivät kasvissyöjät voisi keskittyä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan. Lopettaisivat oman aatteensa pakkomielteisen tuputtamisen! Onhan lautasellasi joskus kyrsän vieressä salaattiakin, jos siitä pidät.

Makkarasta ja MM-lätkästä nauttiminen ei ole väärin. Älkää antako kenenkään väittää muuta.

Herkullista MM-turnausta kaikille!

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen