Suomessa, ja Päijät-Hämeessä Lahden Pelicansissa sekä Heinolan Peliitoissa kaudella 2018-19 torjunut ja tällä kaudellakin Mestiksessä piipahtanut tsekkiläisvahti Jakub Skarek päätyi jääkiekon pariin – ja etenkin huipulle – tavallaan vahingossa. Urheiluperheeseen syntynyt pelaaja kertoo tarinansa tämän AHL-joukkue Bridgeport Sound Tigersin kotisivuilla.
– Se oli eräänlainen onnettomuus, Tsekin Jihlavasta kotoisin oleva ja vuonna 1999 syntynyt lupaus vitsailee.
Koripallo, lentopallo, jalkapallo sekä yleisurheilusta korkeushyppy ja keihäänheitto ovat kuuluneet Skarekin perheen lajivalikoimaan. Maalivahdin isä Josef Skarek on aikanaan ollut jopa vuorikiipeilijä.
– Ne tarinat ovat kyllä uskomattomia. Hän on kiivenny Mont Blancia ja monia muita vuoria pitkin. Se vaatii paljon kovaa työtä ja uhrauksia, Skarek hymähtää.
Hänestä ei tullut kiipeilijää, vaan maajoukkuetason NHL-vahti.
– Isäni ei ollut harrastanut koskaan lätkää aloittaessani kiekon. Siksi hän osti kirjoja, katsoi videoita ja ammensi tietoja siitä, mitä maalivahdin tulisi tehdä.
– Vanhempieni oli tarkoitus opettaa minulle aluksi vain luistelua, mutta sitten yhden kerran maalivahti ei ilmestynyt yksiin harjoituksiin. Sitten valmentaja kysyi, että kuka haluaa kokeilla veskarin roolia. Olin silloin 10-vuotias ja halusin kokeilla.
– Siitä lähtien olen ollut maalivahti, tsekki muistelee.
Siitä lähti menestyksen kierre. Skarekin isä on aina painottanut sitä, että ollakseen muita parempi, treenimäärän tulee olla sama ja vielä piirun verran isompi.
– Tarkoitukseni oli vain tulla päivittäin kentälle ja tehdä toitä kovasti.
21-vuotias vahti on luonut uraansa kotimaassaan, Suomessa ja Pohjois-Amerikassa. Pelaaja on NY Islandersin juhannuksen 2018 kolmoskierroksen 72. varaus. NHL:n portit eivät ole vielä auenneet, ja farmiliigassa Skarek on torjunut Bridgeportin paidassa kuusi ottelua prosentein 90,1.
– Minusta tuntuu, että työ on ollut kannattavaa, mutta minun on samalla yhä keskityttävä ja tiedostettava se, että aina on sauma parantaa.
– Olen erittäin kiitollinen – varsinkin tässä arjessa – että minulla on mahdollisuus pelata Bridgeportissa. Minun mielestä pelit ovat paras tapa mennä eteenpäin. Toki treenitkin ovat jees.
Kirkkaimmat meriitit ovat vielä kiertäneet isokokoista, vajaat kaksi metristä ja lähes 90-kiloista vahtia.