Taiturimainen hyökkääjä Esa ”Essi” Keskinen oli mukana voittamassa Suomen jääkiekkohistorian ensimmäistä miesten arvokisamitalia Calgaryssa 1988. Tuolloin Leijonat palasi olympialaisista kotiin hopeamitalien kanssa, vaikka turnauksen alku oli hankala.
Keskinen, nyt 53, oli mukana myös Lillehammerin olympialaisissa 1994 sekä ikimuistoisissa Tukholman MM-kisoissa 1995.
Haastattelimme Keskistä Leijonien eilisen puolivälieräottelun jälkeen. Keskisellä on itselläänkin yksi erityisen katkera muisto Kanada-tappiosta olympialaisissa.
Nyt ei tule mitalia, mutta sinulle niitä tuli uraltasi olympialaisista kaksi. Calgaryn historiallisesta olympiahopeasta on nyt 30 vuotta. Mitä muistoja se turnaus ja saavutus herättää?
– Hävisimme Sveitsille aluksi 1-2. Suomesta tuli aikamoinen palauteryöppy, mutta sitten voitimme niitä pelejä, joita meidän ei odotettu voittavan. Olihan se uskomaton juttu voittaa ensimmäinen arvokisamitali. Joukkueessa oli nuoria ja kokeneita pelaajia.
– Katsoin ennen kisoja YLE:ltä Calgaryn hopeaa käsitelleen ohjelman, ja paljon jo unohdettuja juttuja tuli mieleen. Calgaryn pätkiä näkee aika harvoin. ”Jönnikin” (kapteeni Timo Blomqvist) karjui siinä palkintopallilla, ja siinä kyllä purkautui kaikki.
Lillehammerista tuli sitten ”vain” pronssia 1994… (kuva puolivälierästä USA:ta vastaan)
– Hävisimme yhden ainoan erän koko turnauksessa, välierän viimeisen erän Kanadalle. Siinä meni finaalipaikka. Pelasimme silloin turnauksen parasta peliä, ja sitä sanoivat muut joukkueetkin.
Kumpi on kovempi juttu sinulle: Calgaryn hopea ja maailmanmestaruus?
– Tosi paha kysymys! Maailmanmestaruus se taitaa olla. Se on kuitenkin voitto, ja siihen liittyy kaikki se, miten se yhdisti kansaa ja oli torijuhlia ja kaikkea muuta.
– Toisena tulee sitten heti Calgaryn mitali. Se oli se ensimmäinen mitali ja tuli vielä olympialaisista.
