Liigassa pudotuspelikevät on lähtenyt käyntiin uudistusten ja draaman keskellä.

Tähän liittyvät aiheet ovat tapetilla tämän viikon sunnuntaikolumnissa.

***

Jo säälipleijarivaiheesta tuli äärimmäisen mielenkiintoinen, kun muun muassa Kärpät ja HIFK asettuivat vastakkain.

Eikä värikkyyttä puuttunut.

Kärppien tippuminen oli totta kai iso paukku, mutta toisaalta tuossa parissa kumman tahansa putoaminen olisi aiheuttanut kysymysmerkkien tulvan.

Oululaisseuralla on kovan mietinnän paikka. Voiko se jatkaa nykyisellä valmentajakuviolla myös ensi kauteen?

Kaiken lisäksi Kärpät on rajujen ravistelun keskellä. Ei riitä, että toimitusjohtajan nimi vaihtuu. Myös joukkueen runko menee pahasti uusiksi kesällä.

Jos koki Kärpät rajun pettymyksen sääleissä, samaa voi sanoa Ässistä. Sillä oli vielä runkosarjan loppuhetkillä mahdollisuus napata suora pudotuspelipaikka haltuunsa, mutta tappiot tiputtivat sen seitsemänneksi.

Vastustajaksi Ilves, joka oli ollut hurjassa iskussa useamman viikon ajan.

Sitten vielä itse sarja. Ensin voitto, sitten ruma tappio, mutta sen jälkeen vahva rivien kasaaminen kolmannessa kohtaamisessa. Siinä jatkoerään, jossa Ässillä oli enemmän kuin hyviä tontteja lyödä itsensä jatkoon.

Juuso Walli ei tehnyt, Aleksi Mustonen teki. Ne pienet erot.

On sitten eri asia, että toivottiinko näin käyvän. Eli niin, että Ilves menee jatkoon, koska se tiesi Tampereen paikallista puolivälieriin.

***

Koko alkukevään ajan Tapparan kohdalla on hoettu yhtä kysymystä. Kuka voisi kaataa sen pudotuspeleissä?

Tai no, mitä sitä vähättelemään pelkällä alkukeväällä. Tappara on ollut ykköshevonen koko kauden ajan. Team to beat.

Runkosarjan loppuvaiheilla alkoi tulla vastaan teorioita, joiden mukaan Ilves voisi olla Tapparan pahin haastaja tänä keväänä. Kuulostaa hurjalta, mutta onko siinä totuudensiemen kytemässä?

On selvää, että Tappara lähtee ennakkosuosikkina tulevaan puolivälieräsarjaan. Kirvesrinnat ovat voineet valmistautua pudotuspelejä varten jo yli kuukauden ajan. Tapparalla ei ollut mitään panosta runkosarjan lopulla ja silti se oli sarjan parhaita joukkueita millä tahansa mittarilla.

Lähtökohdat ovat kaksijakoiset. Tappara on konemaisen vahva. Tulivoimaa riittää neljään ketjuun, eikä oikein mikään osasto falskaa.

Mutta.

Sarjaan lähdetään asetelmasta, jossa Ilveksellä ei ole yhtään mitään hävittävää. Tapparalla on, vaikka kuinka paljon.

Tämä olisi todella mielenkiintoinen pointti lyhyessä sarjassa. Nyt yllätyspotentiaali on huomattavasti pienempi.

Paras seitsemästä -sarjaa voittaa harvoin se joukkue, joka on isossa kuvassa heikompi.

Prosentit ovat Tapparan puolella, mutta se ei vähennä yhtään mielenkiintoa sarjan yllä. Ilves sai vihdoin helpotusta omistuskuvioihinsa ja runkosarjan lopulla tupsukorvat aiheuttivat paljon hymyä yhteisölle.

Tätä herkkua ei ole ollut tarjolla moniin, moniin, moniin vuosiin Tampereella. Ilves on ollut talousvaikeuksien keskellä, eikä se ole ollut todellinen uhka Tapparalle pitkään aikaan.

Ylistetty mestari vastaan sitkeä haastaja. Se on kuitenkin aina kutkuttava asetelma.

***

Liigassa pudotuspelikevääseen tuotiin mukaan kaksi uudistusta:

1) Valmentajien haasto-oikeus
2) Pudotuspelipareja eri pelipäiville

Molemmista uudistuksista jää pahasti keskeneräinen vaikutelma.

Miksi?

Kohta kerrallaan:

1)

Valmentajien haastomahdollisuus on herättänyt kovasti keskustelua varsinkin Pohjois-Amerikassa tällä kaudella.

Liigaan tuotu versio eroaa kuitenkin siitä, mitä se on NHL:ssä ja KHL:ssä.

Valmentajat voivat haastaa vain tilanteita, joissa heidän mukaansa on tapahtunut maalivahdin estäminen.

Eli Liigassa ei nähdä paitsiohaastoja.

Miksi ei?

Kyse on yksinkertaisesti resursseista.

Paitsiohaastot vaativat jäähalleihin pystysuorassa olevaa kameraa aina yhtä siniviivaa kohden. Vaikka liigahalleissa on nykypäivänä monikameratuotannot, ei siniviivakameroita ole missään.

Toinen iso eroavaisuus muihin sarjoihin nähden on se, että Liigassa otteluvalvoja antaa lopullisen päätöksen haastotilanteissa. Tuomarit eivät osallistu päätöksen tekoon, koska he eivät voi.

Liigahalleissa ei ole monitoreja ja systeemiä, minkä kautta tuomarit voisivat käydä läpi tilanteita.

KHL:ssä ja NHL:ssä tuomarit osallistuvat lopullisen päätöksen tekoon, sillä heillä on mahdollisuus tarkastella tilanteita videoilta.

Taas puhutaan resursseista.

Ongelma on se, että nykyisessä ratkaisussa katseet kääntyvät aivan vääriin henkilöihin.

Nyt otteluvalvojat voivat olla määrittelemässä omilla tulkinnoillaan sitä, lentääkö joku joukkue ulos mitalipeleistä vai ei.

Tästä syntyy myös iso ongelma. Tulkinnat kun voivat erota huomattavasti paikkakuntien välillä. Samankaltaisesta tilanteesta voi olla Tampereella yhdenlainen näkemys, Turussa taas toisenlainen. Kaiken päälle esimerkiksi Tampereella on nähty todella erikoisia ratkaisuja viime vuosien aikana nimenomaan videotarkistuksissa.

Se ei herätä kovasti luottoa.

Ja nyt paine sen kuin kasvaa.

Tästä uudistuksesta tulee mieleen legendaarinen TV-ohjelma Pulkkinen ja siinä mukana olleen sketsin hokema:

”Älä rupee Sauli häsläämään!”

On toki hienoa, kun uskalletaan kokeilla jotain uutta. Mutta missä vaiheessa idea kannattaa tuoda toteutukseen?

Niin.

Olisiko sittenkin kannattanut rakentaa ensin systeemi kokoon? Se kun on aivan olennaisessa osassa haastoissa.

Nyt jää vain fiilis siitä, että turhia uhkakuvia on luotu häsläämällä.

2)

Liiga toi myös mukaansa järjestelyn, jossa puolivälierä- ja välieräpareja on jaoteltu eri pelipäiville. Tämä ei toki kauaksi kanna, sillä vain ensimmäiset ja toiset taistot ovat eri päivillä.

Kuvio on kopioitu osittain Ruotsista, missä pudotuspelejä pelataan jaotellulla systeemillä.

Idea on hyvä, mutta sen tarkkaa toteutusmallia pitää vielä miettiä.

Pitäisikö sarjat jakaa kokonaan eri päiville? Se tietäisi sitä, että varsinkin välierissä olisi helppo pysyä perillä molempien sarjojen tapahtumista.

Riskielementti olisi se, että yksi joukkue voisi saada huomattavan lepoedun pitkällä aikavälillä.

Tuota kysymystä Liigan on pakko miettiä. Nykyinen järjestely kun ei tunnu vielä täysin valmiilta.

Kaiken lisäksi uudistuksesta ei saada edes nyt parasta irti, sillä ennakolta kaksi mielenkiintoisinta puolivälieräsarjaa pelataan samoina päivinä. Ei mitään pois KalPan ja Pelicansin tai JYPin ja HPK:n sarjoilta, suurin pöhinä on joka tapauksessa Tampereen paikallisessa ja TPS-HIFK-sarjassa. Ellei jotain ihan älytöntä tapahdu.

Noh, nyt nuo kaksi ”muuta sarjaa” keräävät huomiota pelipäiväjärjestelyn myötä.

Eivät toki mitenkään ihan järjettömästi.

***

Hopeareunus maalivahtien estämisiin liittyvissä haastoissa on se, että niillä voidaan vaikuttaa ikävään ilmiöön.

Kyse on tapauksista, joissa puolustavan joukkueen pelaaja työntää hyökkäävän joukkueen pelaajan maalivahdin syliin.

Eli siis käytännössä luodaan maalivahdin estäminen, jossa syyllinen ei ole hyökkäävä joukkue, vaan puolustava joukkue ja tätä kautta tehty osuma hylätään.

Tätä ilmiötä pitää pystyä kitkemään entistä enemmän pois suomalaisesta jääkiekkoilusta.

Tähän kun liittyy iso pelillinen kehityspuoli.

Suomessa on edelleen paljon kehitettävää maalille ajossa ja maalinedustapelaamisessa. Siinä on hyvin paljon potentiaalia rutistettavana.

Tässä sääntöjen pitää olla tukemassa kehitystä. Ei rajaamassa.

Siksi on vaikea uskoa, etteikö maalivahtien estämisiin liittyviä sääntöjä tarkennettaisi tulevina vuosina. Kukaan ei halua maalivahdeille loukkaantumisia, mutta maalille pitää uskaltaa mennä rohkeasti.

Aiheet Liiga Pääuutiset Sunnuntaikolumni