Elettiin helmikuun 20. päivää, kun Suomen maajoukkue oli juuri voittanut maan historian ensimmäisen olympiakullan miesten jääkiekossa kukistettuaan Venäjän olympiaurheilijat finaalissa 2-1.

Suomi ratsasti turnauksessa voitosta voittoon ja laittoi Jukka Jalosen tarkan silmän alla sellaisen klinikan pystyyn, ettei kukaan onnistunut horjuttamaan Leijonien puolustusta. Jalosen leijonat päästi turnauksessa kaksi (2) maalia tasakentällisin ja päätti turnauksen 22-8 maalierolla.

Kun suomalaiset ryntäsivät toreille juhlimaan sankareitaan ja maan historiallista olympiakultaa, päätti TSN:n kanadalaistoimittaja Gord Miller avata sanaisen arkkunsa. Miller teki itsestään pellen todennäköisesti tajuamattaan mitä oli oikeasti juuri kirjoittanut ja julkaissut. Vaihtoehtoisesti Miller on juuri niin tietämätön, kun mitä hänen julkaisunsa osoittaa.

Gord Miller 🌻🇺🇦

@GMillerTSN
Jalonen is a great coach, he’s guided Finnish national teams to gold medals at the World Junior, World Championship and now the Olympics.

The question marks: experience (he’s never coached in North America), age (he’s almost 60) and language (his English isn’t great).

Szymon Szemberg

@Sz1909_Szemberg
If I have an NHL team with average skill but a lot of will, and stuck in the middle of the pack, I am a fool not to hire Jukka Jalonen.

Käytännössä siis: Miller aloittaa sanomalla, että Jalonen on erinomainen valmentaja ja latoo kansainväliset saavutukset tiskiin. Hieno homma, sitten ammutaan itseään jalkaan:

  1. Hän kyseenalaistaa Jalosen kokemuksen valmentajana ja perustaa väitteensä vain ja ainoastaan siihen, että Jalonen ei ole valmentanut Pohjois-Amerikassa.
  2. Seuraavaksi puhutaan iästä, sillä Jalonen on 59-vuotias. Kun otetaan huomioon, että NHL:ssä on keskiarvoltaan Pohjois-Amerikan sarjojen toisiksi vanhimmat valmentajat (54), sopisi Jalonen joukkoon oikein mainiosti.
  3. Lopuksi sitten arvostellaan vielä Jalosen kielitaitoa, josta Gord Miller todellisuudessa tuskin tietää yhtään mitään. Näin mutulla uskallan arvioida, että Miller on kuullut Jalosen puhuvan muutaman sanan englantia jonkin haastattelun aikana ja vetänyt johtopäätökset paksuhkon aksentin takia.

Jalosen valmentajakokemus

Leijonakuningas Jalonen on yksi nykyaikaisen eurooppalaisen jääkiekon pioneereista sekä todennäköisesti yksi maailman parhaista valmentajista. Jokainen Jalosen “CV:tä” katsova pääsee tämän toteamaan. Jalonen on luotsannut viisi eri leijonaryhmää finaaliin, ja voittanut näistä neljä. Jalosen ainoa finaalitappio on 2020-21 kevään MM-finaali, jossa Leijonat taipui lopulta jatkoajalla Kanadalle maalein 2-3.

Jalosen pelikirja on ollut kaudesta sekä turnauksesta toiseen puhdasta myrkkyä vastustajille ja mitä kovempi paikka, sitä paremmin Leijonat on pelannut. Tiukan puolustuksen kautta pelaaminen ei ole aina katsojaystävällisintä kiekkoa, mutta Jalonen pelaa mitaleista sekä pokaaleista. Se, että näyttääkö peli aina erittäin mielenkiintoiselta on sivuseikka. Kun nyt mietit edellistä kahta viikkoa ja Leijonien matkaa olympiakultaan, pyöriikö mielessäsi tylsähkö puolustustaistelu Slovakiaa vastaan, vai voitettu kulta? Aivan.

Paljon huudellaan, ettei muilla mailla olleet parhaat pelaajat mukana, mutta ei ollut Suomellakaan. Jalosen johdolla Suomi on ottanut myös olympiapronssia Vancouverissa 2010, jolloin kaikki maailman parhaat pelaajat olivat mukana. Todennäköisesti siitä on nyt liian kauan, jotta suoritusta voisi pitää relevanttina tai merkittävänä nykyhetkessä, mutta mainittakoon se nyt kuitenkin tässä yhteydessä.

Naurettavat ikä ja kielimuuri -väitteet

Itse henkilökohtaisesti pidän Millerin kommentteja Jalosen iästä ja kielellisestä osaamisesta lähes säälittävinä. NHL:ssä on ollut pitkään tapana kierrättää yli 70-vuotiaita valmentajia organisaatiosta toiseen meriiteillä, jotka eivät ole olleet relevantteja enää vuosikymmeniin. Jalosen iän nostaminen esiin kysymysmerkkinä tai ongelmana on lähinnä surkuhupaisa yritys pyrkiä kyseenalaistamaan eurooppalaista päävalmentajaa, joka on vaarassa viedä jonkun pohjoisamerikkalaisen työpaikan.

Samaan muottiin putoaa myös kommentit Jalosen kielitaidosta. Koomisen tilanteesta tekee sen, että suurin osa näistä kanadalaistoimittajista puhuu yhtä kieltä, eivätkä edes ymmärrä toista. Jalonen on jo todistanut kykenevänsä valmentamaan kansainvälisiä joukkueita, vastahan hänet nähtiin kahden kauden ajan Pietarin SKA:n peräsimessä. Miller siis käytännössä kritisoi Jalosen paksuhkoa suomalaista aksenttia ja nimeää sen huonoksi kielitaidoksi perustelematta asiaa sen kummemmin ollenkaan.

Vähemmän yllättäen Miller ei ole myöskään vastannut mihinkään saamaansa kritiikkiin, vaan on ignoorannut kaikki hänen twiittinsä vastaukset. Varsin tyypillistä, kun ei ole mitään sanottavaa, jolla voisi argumentoida. Heitellään whataboutismia ilmoille, jonka todellinen syy on se, että Jalosella on Suomen passi. Pohjois-Amerikan hyväveli -kerhoissa ei katsota hyvällä, jos passissa ei lue ”USA” tai ”Canada”.

On varsin säälittävää lähteä kritisoimaan ihmisen aksenttia, kun puhutaan kolmannesta kielestä, jota lähdetään opiskelemaan. Suomalainen aksentti on hauskan kuuloinen, mutta erittäin selkeää ja helposti ymmärrettävää. Harva NHL-joukkue etsii itselleen äidinkielen opettajaa. ”Hockey talk” ei kuitenkaan ole kovinkaan monimutkaista. Jos joku kuvittelee, että Jalonen ei siitä suoriudu, niin en tiedä, että mitä pitäisi sanoa.

Jukka Jalonen, Rikard Grönborg & NHL

Suomen Leijonakuningas Jukka Jalonen, kuten myös Ruotsin mestarivalmentaja Rikard Grönborg ovat kaksi valmentajaa, joiden kuuluisi olla NHL:ssä. Molemmat ovat suorittaneet niin Euroopassa kuin kansainvälisillä kentillä aivan uskomattomalla tavalla ja saaneet nimettömät joukkueet uskomattomiin urotekoihin. Jalonen ja Grönborg ovat kovalla työllään ansainneet kaiken, mitä he ovat saavuttaneet, mutta valitettavasti kanadalaistoimittajat ja NHL GM:t eivät heidän ansioitaan arvosta.

Ainoa validi selitys tälle asialle on passi. Jalosen ja Grönborgin kansallisuudet eivät täsmää heidän mielikuvien kanssa. Näiden valmentajien suorituksia pyritään likaamaan vähäpätöisiksi, vain koska niitä ei ole saavutettu NHL:ssä. Tämä ikuinen virsi on suhteellisen loppuunkulutettu ja Millerin sanoille ei pitäisi antaa mitään painoarvoa. Valitettavasti vain tälläkin TSN:n kommentaattorilla on 250 000 seuraajaa, jotka seuraavat hänen mielenilmauksiaan.

Miller on onneksi vain kommentaattori, eikä päättävä elin. Hänen ajatuksensa kuitenkin kuvastavat erinomaisesti sitä stigmaa, joka eurooppalaisen jääkiekon ympärillä pyörii. Pohjois-Amerikassa eurooppalaista kiekkoa ja osaamista katsotaan alaspäin eikä valmentajien saavutuksia arvosteta juuri ollenkaan. Mainitaan hyviä suorituksia, mutta nollataan kaikki sanomalla “no NHL experience”.

NHL:n historiassa vain kaksi eurooppalaista päävalmentajaa

NHL:n liki 100-vuotisen historian aikana sarjassa on nähty vain kaksi eurooppalaista päävalmentajaa: Alpo Suhonen Chicago Blackhawksin peräsimessä kaudella 2000-2001, ja Ivan Hlinka Pittsburgh Penguinsin peräsimessä kaudella 2001-2002. Suhosen Blackhawks oli karmeassa tilassa ja Alpo sai lähteä ensimmäisen kauden jälkeen. Hlinka kesti kaksi kautta. Sen jälkeen on ollut hiljaista.

Tämä kaikki vain vahvistaa sitä ajatusta, että Pohjois-Amerikassa ei yksinkertaisesti arvosteta eurooppalaista osaamista juuri ollenkaan. Jalonen ja Grönborg ovat molemmat olleet jo pitkään ehdotonta eliittiä valmentaja osastolla, ja samaan kategoriaan voisi hyvin tiputtaa myös professori Erkka Westerlundin. Mutta ei ole kelvannut.

Uskallan väittää, että tämä olkoon se nyt sitten vaikka “kokeilu” voisi avata jääkiekkomaailman silmiä uudella tavalla ja samalla avata lisää ovia. Jonkun vain pitää uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel. Voimme vain toivoa, että esimerkiksi Columbus Blue Jacketsin GM:nä toimivan Jarmo Kekäläisen avustuksella ovet NHL:n ovet aukeaisivat Jalosen ja Grönborgin kaltaisille pioneereille.

Teemu Maarela
Twitter: @Aspartaam1