Latvian Riiassa sunnuntaina päättyneiden jääkiekon MM-kisojen loppuhuipennus ihmetytti monia. Hallitsevana maailmanmestarina sunnuntaihin lähtenyt Suomi ja Kanada pelasivat jatkoerän erikoisesti, mutta toki ennakkoon tiedetysti kolmella kolmea vastaan. Siinä ideana oli kultainen maali.

Sen Kanada teki, ja voitti MM-kullan 3-2.

– En ole funtsinut tätä, sama se on molemmille joukkueille. Ei se ole kuitenkaan nyt se juttu, oli meillä sen kolme-kolmosen hallinta, (Arttu) Ruotsalaisen kuti taisi osua ylärimaan. Se on selvä, että parinkymmenen kolme-kolmosella saattaa tulla joku tontti, mistä tulee paikka. Viisi-vitosella saattaa ehkä kestää koko päivä, se on kait se idea. Olisi me voitu hoitaa varsinaisella peliajalla, tuore MM-hopealuotsi Jukka Jalonen summasi Riian myöhäisillassa varsin tyynen oloisena.

Mutta silti, intetään nyt vähän. Pelitapa kuulostaa oudolta, jopa absurdilta. Siis turnaus – jossa viisikkopelin pitäisi olla kunnossa ja parhaimmillaan nimenomaan finaalissa – ratkaistaan kolmella kolmea vastaan?

– No joo, on se kolme-kolme aikamoista. Pomppu sinne tänne, yhtäkkiä voi olla kaksi-ykkönen toiseen suuntaan. Sille ei mahda mitään, on se sama kaverillekin. On aika raastava tapa hävitä, leijonapakki Olli Määttä tuskaili harmistuneena.

Yhtä kaikki, kullan perään hopea on kova suoritus.

– No, jos pääsee pelaamaan kullasta ja antaa siinäkin (finaalissa) saumat voittaa itselle, niin aika iloinen täytyy olla joukkueen suorittamisesta ja tekemisestä. Erittäin ylpeä olen joukkueesta ja johtoryhmästä, sankariluotsi selvitti.

– Totta kai tuntuu pahalta, ja menee hetki, että tästä toipuu henkisesti, jatkoi Jalonen, joka muistutti siitä, ettei Suomi hävinnyt kertaakaan varsinaisella peliajalla.

– Meitä vastaan on vaikea pelata, oltiin parempia kuin lauantaina. Saksa hallitsi lauantaina, me sunnuntaina – pelit päättyivät toisilla tavalla. Tosi kovia suorituksia tuli henkilökohtaisellakin tasolla.

MM-kisojen finaalin tuomaritoiminta ihmetytti monia. Välillä tuli isoja kakkuja Kanadalle, välillä ei tullut sanktiota ei sitten mistään. Mitä mietti Jalonen?

– No, turha vinkua mitään, mutta olin huomaavinani jatkoerässä, että (Hannes) Björnistä vedettiin vähän poikittaisella selkään – mutta ehkä katsoin väärin sen, luotsi veisteli.

– Siitä ei tullut jostain syystä jäähyä. He ovat inhimillisiä ihmisiäkin, tuomarit siis. Näin se menee, ei sille voi mitään. Turha piipittää, mutta eivät ihan tuubiin vetäneet. Olisi voinut olettaa, että jatkoerässä on samat säännöt kuin varsinaisella peliajalla.

Niinpä. Björnisen kokemasta vastaavanlaisesta poikittaisesta mailasta tuli 2+10-minuuttinen aiemmin pelissä, mutta ei jatkoilla. Linja muuttui siis kesken pelin.