Liiga-kausi 2020-21 on syytä merkata kalentereihin ja almanakkoihin, sillä näistä ajoista puhutaan vielä pitkään. Ei pelkästään koronarajoitusten ja yleisön puuttumisen vuoksi.

Tästä kaudesta alkoi Liigan kuolema.

Tuote on surkea

Liigaa tunnutaan pelaavan vain siitä uskonnollisesta vakaumuksesta, että joka vuosi on pakko selvittää, kuka on Suomen mestari jääkiekossa. Urheilullinen uskottavuus toisaalta tuhottiin, kun Liiga-karsinnat poistettiin. Kiekkopomot vertaavat mielellään sarjaa NHL:ään. Eihän Pohjois-Amerikassakaan ole mitään divareita tai karsintoja!

Samat ihmiset eivät ole vielä käsittäneet, että NHL:ssä on tarjota muuta viihdettä korvikkeeksi. Kauden aikana on tähdistöottelua, siirtotakarajaa, varaustilaisuutta ja paljon muuta. Draamaa ja jännitystä on paljon myös kaukalon ulkopuolella.

Liigassa jännitettävänä on kaksi asiaa: ketkä pääsevät pudotuspeleihin ja kuka voittaa mestaruuden. Sitten lehdissä ihmetellään, miksi Liiga ei kiinnosta suomalaisia, vaan isot joukot seuraavat mieluummin NHL:ää.

Kuinka moni kiekkoihminen muistaa Patrik Laineen maalittoman putken pituuden, muttei tiedä, kuka voitti Liigan pistepörssin? Kuva: Getty Images

Mistä sitä edes näkee?

Liigan TV-oikeudet ovat oma ongelmansa. NHL tyrkyttää hienoja maalejaan, torjuntojaan ja maalikoosteitaan ilmaiseksi joka somekanavasta. Niiltä on vaikeaa välistellä, vaikka yrittäisi. Tarkoitus on olla esillä, herättää mielenkiinto ja tulla ihmisille tutuksi. Siten NHL kasvaa ja kaikki osapuolet voittavat pitkässä juoksussa, vaikka koko ajan jaetaankin ilmaisia maistiaisia.

Suomessa asia nähdään toisinpäin. Ilmaiseksi ei anneta kuin minimi. Miksi mitään loukkaantumisia, tappeluita tai muita kohauttavia hetkiä pitäisi jakaa ilmaiseksi somessa? Nehän löytyy TV-oikeuksien haltijoiden sivuilta, josta niitä voi käydä katsomassa. Videokuvasta on maksettu isot rahat, niin siitä pitää saada kaikki hyöty irti. Sillä ei ole väliä, mikä on pitkässä juoksussa järkevää.

Mahdollisuus valui vessasta alas

Viime vuosien aikana Liiga on menettänyt hohtoaan. Yksinkertaisesti tuote tulee niin harvoin missään vastaan, että se unohtuu helposti ihmisten mielestä. Kilpailijoita viihdekentältä nimittäin löytyy ja toisin kuin Liiga, ne ovat valmiita taistelemaan näkyvyyden puolesta.

Koronan aikana Liigalla oli ainutkertainen mahdollisuus. Ihmiset joutuvat olemaan kaiket päivät kotona, joten nyt jos koskaan on hyvä aika katsoa urheilua. Liiga ei hyödyntänyt tätä mitenkään – päinvastoin.

Ikään kuin kiukutellakseen yleisörajoituksista, kuvaajiakaan ei päästetty jäähalleihin. Oma olemassaolo yritettiin piilottaa niin hyvin kuin mahdollista ja samaan aikaan ruinattiin rahaa omilta faneilta, jotta seura saadaan pidettyä pystyssä.

Koronan aikana ihmiset ovat ympäri maailmaa kehittäneet itselleen uusia harrastuksia. Liigan seuraamisesta tuskin on tullut kenellekään uusi intohimo viimeisen vuoden aikana.

Mallioppilaasta tuli peräkammarin poika

Vuoden 1995 maailmanmestaruuden jälkeen kiekkoväki näki mahdollisuuden. Jääkiekosta rakennettiin osa kansallista identiteettiä rummuttamalla lajia kaikin mahdollisin tavoin. Sillä työllä on nyt ratsastettu useampi vuosikymmen ilman yhtäkään uutta innovaatiota.

Maailma on samaan aikaan muuttunut. Kun Liigan kabineteissa nahistaan, sakotetaan ja luotetaan sokeasti siihen, että ihmisiä kiinnostaa kuka on tämän vuoden mestari, NHL on ylittänyt Atlantin.

Liiga on menettänyt asemansa suomalaisten sydämissä. Kun ennen mainitsi jääkiekon, mieleen tuli heti Jokerit, Kärpät, Otakar Janecky tai Janne Ojanen. Nykyään mieleen tuntuu tulevan Patrik Laine, Connor McDavid, Tampa Bay Lightning ja Aleksandr Ovetshkin.

Kun erityisasemansa ihmisten mielissä kerran menettää, sitä on miltei mahdoton saada enää takaisin. Kun ovet taas avataan yleisölle, voi moni seura yllättyä. Te unohditte yleisönne ja nyt yleisönne on alkanut unohtaa teidät.