Urheilumaailmassa kuulee ja näkee usein, kuinka vaikeaa niin sanotun tavallisen ihmisen on saada huomiota pelaajalta tai luotsilta, koska ”arki on hektistä”, ja ”pian edessä on iso peli”, ja ”kohta on treenit, pakko ladata fokus niihin”. Tähän törmää esimerkiksi kiekkopiireissä, jos ei viikoittain, niin ainakin kuukausittain vuodenajasta riippumatta.

Toki se on totta, että esimerkiksi Leijona- ja Liiga-pelaajat lataavat keskittymisensä aina omaan tekemiseensä, vaikka media ja fanit ovatkin iso pala näiden työtä. Uransa loppumisesta maanantaina Kärppien tiedotustilaisuudessa kertonut Lasse Kukkonen kuitenkin mursi paljon puhutun myytin. Urheilija voi olla huippu ja mestari, vaikka vanne ei olisikaan aina niin kireällä. Maailmanmestari oli pelaaja, jolla se ei näyttänyt kiristävän kupolia käytännössä koskaan.

Pelaaja oli urallaan sellainen persoona, joka osasi toimia oikein niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Kukkosen ei kuultu puhuvan pahaa esimerkiksi medialle tai tuomareille, eikä hänen tyyliin kuulunut sättiä vastustajia. Eihän tuollainen päinvastainen menettely toki jokapäiväistä ole muidenkaan kohdalla, mutta kyllä siihen jääkiekossa törmää silloin tällöin.

– Lasse ei ole sortunut katkeruuteen. Meidän on syytä oppia siitä, Kärppien vastuuvalmentaja ja Leijonienkin valmennukseen kuuluva Mikko Manner painotti maanantaina.

Kukkonen voitti urallaan muun muassa maailmanmestaruuden, alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden, peräti neljä Suomen mestaruutta, olympiahopeaa ja olympiapronssia sekä lukuisia muita palkintoja ja titteleitä. Ja se ei ole sattumaa.

Sekä pelaajana että ihmisenä pidetty Kukkonen haluttiin Kärppiin, Leijoniin, ulkomaillekin. Se on varma, että niin puolustuksen monivaltaiset taidot kuin ihmisen ihailtava persoona näkyivät kauas. Kukkonen menestyi, koska hän jaksoi olla mieli kirkkaana. Se on toki vain osa, mutta sitäkin tärkeämpi osa menestystä. Pelaaja antoi aikaa muille, mutta hänellä oli myös tälle vastataito.

– Kyky esimerkiksi seuraavana päivänä jättää voitto tai tappio taakse, oli jotain poikkeuksellista henkistä vahvuutta. Dramaattisen tappion jälkeen niin sanottu normaali ihminen saattaa jäädä kiinni siihen, tai voiton jälkeen voi olla euforinen tunne seuraavat päivät.

– Lasse sen sijaan nukkui yön, tuli hallille ja oli aina hymy huulilla. Hän tuli kertomaan meille oikeita vastauksia, Manner veisteli.

Manner lausui oikeastaan ne sanat, jotka tiivistävät kyseisen tekstin punaisen langan.

– Omasta puolestani voin sanoa, että Lasse on mullistanut aika monen elämää viime vuosien aikana. Kun näiden kaikkien huomioiden päälle otetaan seikka, että kyseessä on ihminen, joka ottaa ensiksi huomioon muut, niin voidaan puhua aika hienosti kasvatetusta miehestä.

***

Tekstin tarkoitus ei ole sättiä muunlaisia persoonia, vaan ylistää Kukkosta. Kuten esimerkiksi 15 vuotta Kukkosta nuorempi Lukko-pakki Vili Saarijärvikin sanoi äskettäin, että mieluummin sitä on hymyssä suin kuin naama mutkalla.

– Positiivisuus korostuu vaikeampina hetkinä itselle ja joukkueelle, jos pystyy omalla luonteella antamaan energiaa itselle tai toiselle. Olen aika paljon enemmän hymyssä suin kuin naama mutkalla. Mukavampaahan hymyileminen on, nuorten maajoukkueiden kaksinkertainen MM-mitalisti filosofoi.

Tekstin kirjoittaja, Kukkosta muutamia kertoja jututtanut jääkiekkofanaatikko muistaa hetket pelaajan kanssa nyt ja aina. Niistä jäi hyvinkin usein mieleen sellainen ”päässä syttyi valo” -tunne, ikäänkuin ”aivan, totta muuten!” -fiilis, kun konkari tarinoi jotakin syvällisempää.

Kiitos, ja hyvää jatkoa!

Maanantaimieli on maanantaisin ilmestyvä Miska Miettisen mielipidetekstien juttusarja puhuttavista puheenaiheista. Juttusarja jää tauolle tänään 8.6. jatkuen taas loppukesästä.

Aiheet Kärpät Kukkonen Lasse Leijonat Liiga Manner Mikko Pääuutiset