Tiesitkö? HPK:lla valtava tuuri kultaluotsi Jukka Jalosen kanssa – muistatko, kun Kerho kahmi mitaleita ja mestaruuden? ”Sarjat Jokereita vastaan kaivelivat pitkään”

Harva tuskin muistaa sitä, että hallitseva Suomen mestari HPK oli 2000-luvun alussa yksi suomalaisen kiekon jopa dynastioista. Keväällä 2002 ja 2003 se otti pronssia, 2004 tuli pronssiottelutappio, 2005 taas pronssia ja 2006 lopulta Suomen mestaruus. Vielä kevät 2007 toi sekin himmeimmät mitalit.

Ei liene sattumaa, että noina menestysvuosina joukkueen valmennuksesta vastasi, kukapa muukaan kuin aikuisten kaksinkertainen maailmanmestariluotsi Jukka Jalonen. Hän tuli Hämeenlinnaan millenniumin ympärillä olleelta Italian ja Englannin reissultaan.

Aika kultaa muistot. Ja itse asiassa niin kävi myös HPK:n peleissä. Aika muutti pronssit kullaksi.

– Kyllä esimerkiksi kevät 2003, kun TPS-sarja oltiin häviöllä 1-3 ja noustiin sieltä voittoon, on jäänyt mieleen. TPS:n jälkeen Tapparaa vastaan johdettiin 2-1, mutta hävittiin 2-3, vaikka aika lähellä oli se neljännen pelin voitto Tampereella, että oltais päästy finaaliin, Jalonen muistelee HPK:n kotisivujen haastattelussa.

Onnekkaita sattumia

Se oli sattumien kauppa, että sittemmin menestystä niittänyt luotsi päätyi Hämeenlinnaan.

– Vanhempi poika meni kouluun, niin muutettiin takaisin Suomeen ja päädyttiin Hämeenlinnaan.

Hämeenlinnalaisilla kävi toisessakin mielessä valtava onni. Nyt Suomen mestaruuden ja kahden maailmanmestaruuden lisäksi alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruutta sekä olympia- ja MM-pronssia juhlineen Jalosen piti olla Kerhossa alunperin kakkosluotsi.

[nosto tasoitus=”vasen”]- Lopulta kysyttiin päävalmentajaksi ja tietenkin lähdin siihen hommaan.[/nosto]

– Se oli se, mistä ensin puhuttiin. Lopulta kysyttiin päävalmentajaksi ja tietenkin lähdin siihen hommaan. Se lähtikin heti rullaamaan hyvin ja vaikka esimerkiksi Lehkosen Timppa oli ihan täysin uusi tuttavuus minulle, niin silti lähti hyvin yhteistyö toimimaan.

Pettymysten jälkeen kirkkain

Jalosen mieleen on erityisen vahvasti jäänyt ensimmäinen harjoitusottelu.

– Se oli muistaakseni Bluesia vastaan. Vietiin laukaukset ensimmäisessä erässä jotain tyyliin 17-1 ja mietittiin, että eikö noi oo tehny mitään, vai ollaanko me ajoitettu oma kunto ihan väärin. Siitä se yhteinen matka alkoi, luotsi virnistelee.

Kuten alussa mainitut HPK:n sijoitukset todistavat, koki joukkue kovia useaan kertaan ennen seurahistorian ensimmäistä mestaruutta.

– Parit sarjat Jokereita vastaan kaivelivat pitkään, mutta sitten lopulta 2006 oltiin riittävän hyviä ja saatiin palkinto.

Keväällä 2006 Jalosella ei kuulemma ollut kuin yksi mahdollisuus. Tarinan mukaan valmennus olisi loppunut, jos finaalipaikkaa ei olisi irronnut. HPK kuitenkin pyyhki ensiksi puolivälierässä Ilvestä jäässä voitoin 4-0, välierissä kaatui kivenkova HIFK voitoin 3-2.

– HIFK-sarjassa tehtiin, kuten piti, eli aivan kaikki mahdollinen. Ensimmäisen pelin hävisimme, ja kun pohdimme seuraavan ottelun aloittavaa maalivahtia, niin hieman kävelin maalivahtivalmentajan (Jari Kaarela) yli ja Miika Wiikmanin sijaan Karri Rämö aloitti.

[nosto tasoitus=”oikea”]- Ihan jo historiankin tuntien se oli ansaittu voitto.[/nosto]

Finaalisarjassa nokkaan otti Ässät. Tuo on sarja, jonka taatusti moni muistaa ja pitkään. Vastakkain olivat runkosarjan kolmonen ja vitonen. Runkosarjan voiton vei suvereenisti Kärpät.

– Porissa oli kova buumi päällä ja meidän piti pelata todella hyvin, että pystyimme voittamaan, mutta ihan jo historiankin tuntien se oli ansaittu voitto.