Leijonien hyökkäys toimi kolmessa ensimmäisessä ottelussa siihen malliin, että se jopa vähän tuuditti kiekkokansaa. Maalivahtejakaan ei sovi moittia otteistaan, he ovat tehneet osansa.

Ottelu Tanskaa vastaan paljasti sen kuitenkin karusti: Leijonien ongelmat ovat puolustuspäässä. Ja ne ovat isoja.

Markus Nutivaara on ollut Suomen ykköspuolustaja, mutta hänen lisäkseen ei onnistujia Suomen alakerrasta ole liikaa löytynyt. Tasonnoston paikka on edessä monella.

Eniten tasonnostoa on odotettava Ville Pokalta ja Julius Hongalta. Hongan tilillä on yksi syöttöpiste, Pokalla kiikaritehot. Kiekollisena puolustajana tunnetuille pelaajille se on vähän. Varsinkin, kun takana on kolme täydellistä murskajaista.

Pokan pelaaminen on ollut läpi turnauksen epävarmaa ja virhealtista. Honka puolestaan tekee pelistä itselleen liian hankalaa tällä hetkellä. Heidän heikko suorittamisensa vaikuttaa negatiivisesti koko viisikon pelaamiseen.

Erityisen tärkeää Pokan ja Hongan herääminen on siksi, että he ovat Suomen ainoat oikealta laukovat puolustajat. Heitä tarvitaan laukaisu-uhaksi ylivoimalle, mutta myös pelin avaamisessa – tarvittaessa myös kuskaamaan itse jalalla kiekkoa ylös. Heihin on pystyttävä luottamaan sekä kiekollisena että kiekottomana.

Jos Pokka ei ala pitää ja Hongan huojuminen jatkuu, turnauksesta voi tulla vielä pannukakku, kun aletaan pelaamaan muita isoja maita vastaan. Se olisi kamala päätös Lauri Marjamäen ajalle Leijonien peräsimessä, joka ei ole aiemmissa arvoturnauksissa mennyt myötätuulessa.

Aiheet Honka Julius Leijonat Leijonat Pokka Ville