Suomen osalta alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa ei ollut montakaan hyvää asiaa. Yksi kaikkien aikojen nimekkäimmistä joukkueista sukelsi syvälle, eikä syyttävää sormea voi osoittaa yhteen suuntaan.

Pieleen menivät niin kärkiyksilöiden suorittaminen kuin pelilliset seikat ja ennen kaikkea peluuttaminen – joka itse asiassa johti kahteen ensimmäisenä mainittuun asiaan.

Suomella tökki turnauksessa erityisen pahasti sekä yli- että alivoima. Suomen lähtiessä turnauksesta laulukuoroon, alivoiman tappoprosentti oli kymmenen joukkueen keskuudessa lähellä pohjaa ja ylivoimakin vain keskikastia.

Jos ja kun Nuoret Leijonat menestystä olisi halunnut, erityisesti erikoistilannepelaamisen olisi pitänyt parantua kohti kovempia pelejä.

Näin ei kuitenkaan käynyt.

Samaan syssyyn on helppo lytätä Suomen peli kokonaisuudessaan. Se ei kehittynyt, ja on ihan turha puhua siitä, että ”saihan Suomi kuitenkin kärkimaita, USA:a ja Tsekkiä vastaan 100 laukausta maalia päin (huomaa ironia) peliä kohden”.

Rohkeasti roolia!

On selvää, että koko joukkue kärsii, kun onnistumiset kiertävät kärkipelaajia henkilökohtaisella tasolla. Selkeimpiä epäonnistujia olivat kakkossentterinä aloittanut Joni Ikonen, Janne Kuokkanen, Miro Heiskanen ja Ukko-Pekka Luukkonen. Vastapainoksi mainittakoon onnistujina Joona Koppanen sekä pisteettömyydestä huolimatta Rasmus Kupari ja Markus Nurmi.

Turnauksessa pieleen menivät kärkiyksilöiden suorittaminen ja sitä kautta pelilliset seikat. Nyt on helppoa huutaa, että miksi näitä ei voitu yrittää korjata räikeillä kokoonpanomuutoksilla, kun potentiaalia kuitenkin oli enemmän kuin hetkeen?

Mitä olisikaan tapahtunut, jos Kuparia olisi rohkeasti kokeiltu Ikosen tai jopa surkeat kisat pelanneen Kuokkasen paikalla ylemmissä ketjuissa? Tai Koppanen olisi saanut edes ”jossain Slovakia-pelissä” – jossa hän tehoili upeasti – kunnon vastuun? Tai jos Lassi Lehtinen olisi luukulta tullut kirittämään jatkuvasti ailahdellutta Luukkosta tositoimiin?

Väitän, että ei ainakaan huonompia asioita kuin mitä nyt tapahtui sijoituksen suhteen.

Kuparin ja Koppasen sähäkät ja ennakkoluulottomat otteet ja armoton luistelu vaikuttivat kirjoittajan. Kuokkasen, Ikosen ja Luukkosen pudottaminen pienempään rooliin olisi avannut muille, esimerkiksi esille nostetuille pelaajille näytönpaikat, joka olisi luonut isoa kilpailua joukkueeseen.

”Mustat hevoset” olisivat voineet roolinsa kasvaessaan herättää Suomea, joka oli uneliaan oloinen läpi turnauksen.

Herättäjiä olisi tarvittu

Rohkeat muutokset kokoonpanoon esimerkiksi mainittujen pelaajien kohdalla eivät olisi ajaneet Suomea suurempaan katastrofiin kuin mikä nyt kävi, vaan saaneet aikaan jotain parempaa: Kaikkein tärkeintä, eli tulosta sekä lisäksi virkeyttä, ryhtiä ja tervettä kilpailua joukkueen sisälle.

Ei esimerkiksi Kupari ole turhaan ensi kesän varaustilaisuuden suurimpia nimiä, eikä Koppanen iskenyt sattumalta kolmea maalia. Luukkostakaan ei pidä syyttää, mutta luultavasti Lehtisen peluuttaminen olisi saattanut saada ykkösveskarina torjuneen maalivahdin “heräämään” – eihän LeKi-torjuja huono ole, kuten esimerkiksi NHL-varaus kertoo. Nyt jotain vain jäi piippuun.

Aika moni asia meni tosiaankin pieleen, kun potentiaalille ei annettu valtaa.

Aiheet Muut sarjat Nuoret Leijonat Pääuutiset U20