Winnipeg Jetsin Patrik Laine ja Jokerien Eeli Tolvanen ovat suomalaisen jääkiekon edelläkävijöitä.

Tähän asti suomalaisessa kiekossa maalitykki on perinteisesti ollut se erikoispelaaja, jolle pelinrakentajat pelaavat kiekon tyhjään tilaan. Maalintekijöiltä on annettu anteeksi se, että heidän isoin vahvuutensa on ollut pois monista muista ominaisuuksista.

Laine ja Tolvanen ovat loistava esimerkki siitä, ettei asia voi olla näin, jos pelaaja tähtää korkealle maailman huipulle.

Laine osoitti jo viime kaudella NHL:ssä monipuolisuutensa. Hän ei missään nimessä ole pelkästään kovan laukauksensa varassa, vaan voittaa kaksinkamppailuita, luo pitkiä hyökkäyksiä ja osallistuu puolustuspelaamiseen.

Tolvasessa on paljon samoja piirteitä nähtävissä Jokerien pelaamisessa. Hän ei tarvitse sitä parasta maalipaikkaa ketjukaverien avulla, vaan loistavan liikkeensä ja kiekonkäsittelytaitojensa ansiosta hän luo itselleen tilaa.

Lisäksi 18-vuotiaan hyökkäyspään taidot eivät ole pois toisesta päästä kenttää, vaan Tolvanen on tunnollinen muun joukkueen tavoin myös puolustussuuntaan.

Tämä monipuolisuus tekee Tolvasesta kansainvälisestikin omassa ikäluokassaan täysin poikkeuksellisen lahjakkaan hyökkääjän. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän tulee vuoden päästä jahtaamaan yhtä isoa roolia Nashville Predatorsin joukkueessa kuin Laine tällä hetkellä Winnipegissä.

Näiden kahden pelaajan esiinmarssi on loistava esimerkki myös koko suomalaiselle juniorikiekolle. Kovalla ja oikealla harjoittelulla Suomessa pystyttään kehittämään NHL-tason maalitykkejä, jotka pystyvät muuhunkin kuin lyömään kiekkoja maaliin unelmasyötöistä.