Winnipeg Jets on mystinen joukkue. Edelleen.

Viime kaudella Jetsin hyökkäyksen kermakakku oli kuorrutettu tuoreilla suomalaisilla herkkumansikoilla, kun superlupaus Patrik Laine tarttui kyytiin NHL:n varaustilaisuudesta.

Laine nakutti heti tulokaskaudellaan 36 kaappia.

Tehokkuuden kanssa Jetsillä ei ollut suuria ongelmia. 82 runkosarjaottelussa joukkue teki seitsemänneksi eniten osumia NHL:ssä.

Ongelmat liittyivät puolustuspelaamiseen ja jäähyherkkyyteen.

Jets juoksenteli ympäriinsä omalla alueella ja otti lukuisia tyhmiä jäähyjä ylifyysisyyden takia.

Uuden kauden alla Winnipegissä keskityttiin ongelmakohtiin. Entinen NHL-tuomari Paul Devorski vieraili seuran harjoitusleirillä. Devorski kertoi ja havainnoi tuomarin näkökulmasta sitä, millaisia huonoja tapoja Jetsillä on ollut.

Tämä kun oli ollut selkeä ongelma, erityisesti viime kaudella. Jetsille tuomittiin neljänneksi eniten kaksiminuuttisia koko NHL:ssä (307 kappaletta). Tämä tiesi 3,74 kakkosta per peli.

[nosto tasoitus=”oikea”]Yllättäen isoimmat ongelmat ovat löytyneet hyökkäyspäästä, erityisesti ylivoimasta.[/nosto]

Tämän syksyn tilastot eivät anna vielä täyttä totuutta onnistumisesta. Jets on ottanut 3,77 kakkosta per peli, mutta tässä luvussa on huomioitava NHL:n tiukentunut linja huitomisiin ja aloitusrikkeisiin liittyen. Nyt Jetsille on annettu kahdeksanneksi vähiten kakkosia koko liigassa.

Puolustuspäässä Jets on etsinyt edelleen suuntaviivoja, mutta yllättäen isoimmat ongelmat ovat löytyneet hyökkäyspäästä.

Erityisesti ylivoimasta.

***

Mistä hyvä ylivoima sitten koostuu? Mikä on olennaista vahvojen yv-prosenttien takana?

Kaiken voi tiivistää käytännössä kolmeen eri teemaan. Älykkyyteen, kulmavoimaan ja maalintekovoimaan.

Älykkyys tarkoittaa sitä, että pelaajat pystyvät liikuttamaan kiekkoa ja ylivoima on arvaamatonta. Kulmavoima tarkoittaa, että ylivoima voittaa kaksinkamppailuja niin kulmissa kuin myös maalinedustalla. Maalintekovoima taas näkyy siinä, että ylivoimalla laidoilla päivystävät pelaajat pystyvät joko laukomaan suoraan syötöstä tai että he pystyvät toimittamaan pelivälinettä maalinedustalle, missä häärivät taas omat erikoismiehet omine yksilötaitoineen.

Nykypäivänä suosituin ylivoimakuvio sisältää niin sanotun alakolmion sekä kaksi maalin tuntumassa sähisevää rouhijaa.

NHL:ssä parhaat esimerkit löytyvät Dallasista ja Tampasta. Näistä Dallas on lähtenyt hakemaan uudenlaisia reagointeja muun muassa sillä, että tähtisentteri Tyler Seguinille on haettu paikkoja vasemman laidan sijaan alivoimanelikon keskelle. Olennaisella pohjapaikalla John Klingberg toimii siniviivalla jakelijana, Aleksandr Radulov päivystää oikealla puolella ja Jamie Benn häärii maalinedustalla. Tämän lisäksi Seguin on joko ampumassa suoraan syötöstä vasemmalta puolelta tai sitten hän hiipii lähemmäs Radulovia ja Benniä boksin keskelle.

Starsin ylivoimasta löytyy juonikkuutta ja reagointikykyä. Radulov on huikean monipuolinen hyökkääjä, joka pystyy sekä rakentamaan että laukomaan. Benn on erittäin vaarallinen tapaus maalin lähellä, ja Klingberg on erittäin fiksu kiekollinen puolustaja. Ei ole sattumaa, että Starsin ylivoima on tällä hetkellä NHL:n paras (32,4%).

Kaikista kuvaavin esimerkki on Tampa Bay Lightninginilla. Heidän alakolmiossa Steven Stamkos päivystää vasemmalla puolella, Victor Hedman liikuttaa kiekkoa siniviivalla ja Nikita Kutsherov tykittää maaleja oikealta puolelta. Laukaisu-uhka on valtava. Hedman voi hymyissä suin jaella kiekkoa kummalle tahansa puolelle. Hedman sijoittuu fiksusti ja hän luo sopivaa rytmiä vierellä oleville supertähdille.

Viime kaudella NHL:n ylivoimapistepörssissä Hedman oli kakkonen ja Kutsherov kolmas. Kaksikon edellä oli vain Washington Capitalsin taikuri Nicklas Bäckström.

Vaikka hyvät yksilöt tuovat eroa, ei hyvässä ylivoimassa tarvitse olla kolmea NHL:n parasta pelaajaa. Hyvä esimerkki löytyy keväältä 2015.

Silloin kotoisessa Liigassa Kärppien ylivoimaketjussa olivat mukana Joonas Kemppainen, Mika Pyörälä, Esa Pirnes, Joonas Donskoi ja Arto Laatikainen.

Pyörälä ja Kemppainen häärivät maalinedustalla, Donskoi, Laatikainen ja Pirnes muodostivat alakolmion.

Laatikainen, jonka laukaus ei ole mitenkään posketon, nappasi sinä keväänä 17 syöttöpistettä. Miksi? Koska hän jakoi kiekkoa.

Välieräsarjassa JYPin päävalmentajalla Marko Virtasella valahti joka kerta lasti ruskeaa mämmiä pöksyihin, kun kyseinen ylivoimaketju asteli jäälle. Molemmat seurat voittivat kilpaa kotiottelunsa, mutta erityisesti Oulussa kyseinen ylivoimaketju käänsi koko sarjan Kärpille.

Donskoi oli jatkuvasti uhka vasemmalla puolella, Laatikainen operoi rauhassa siniviivalla ja Pirnes pystyi niin laukomaan, syöttämään kuin ampumaan ovelia ohjauskiekkoja oikealta puolelta. Näitä varsinkin Pyörälä ohjasi tiuhaan tahtiin verkon perukoille.

Muotti toimi myös Leijonissa. Saman kevään MM-kisoissa Kemppainen hurmasi maalinedustalla, ja Donskoi löi itsensä läpi kansainvälisellä tasolla.

Mutta miten tämä aihe heijastuu Winnipegiin?

***

Tällä hetkellä NHL:n ylivoimatilaston kärjestä voisi ihan hyvin löytyä joukkue nimeltä Winnipeg Jets. Joukkueen riveistä löytyy älykkäitä pelaajia, kuten Mark Scheifele ja Nikolaj Ehlers. Tämän päälle Jetsillä on vahvoja maalinedustapelaajia, kuten Blake Wheeler. Kaiken kruunaa NHL:n pelottavin tykki; Patrik Laine.

Viime peleissä Jetsin ylivoimassa ovat olleet mukana Laine, Scheifele, Kyle Connor, Wheeler ja Dustin Byfuglien. Homma ei ole toiminut alkuunkaan.

[nosto tasoitus=”oikea”]Laine on ampunut tällä kaudella vain viidesti ylivoimalla. Se on aivan törkeän heikko lukema.[/nosto]

Vasemmalla puolella Laine on jäänyt yksin. Joko hän ei ole päässyt ampumaan, tai sitten hän on joutunut keskittymään pelkkiin kaksinkamppailuihin, joissa Jets on ollut helisemässä. Kaikkein käsittämättömin fakta on se, että Laine on ampunut tällä kaudella vain viidesti ylivoimalla. Kyllä. Yhdeksässä ottelussa viidesti.

Aivan törkeän heikko lukema, kun puhutaan NHL:n parhaasta laukauksesta.

Ironisesti Laine on tintannut näillä viidellä kudilla jo kaksi maalia.

Ongelma ei liity suoranaisesti Laineeseen, vaikka 19-vuotias hyökkääjä onkin etsinyt peliään alkukauden aikana. Ongelma liittyy rakenteeseen.

Erityisesti herra Byfuglieniin.

Isokokoinen jenkkipakki herättää monenlaisia tunteita NHL:ssä vuodesta toiseen. Byfuglien osaa taklata, hänellä on painava laukaus ja hänellä on myös käsiä.

Ylivoimalla siniviivassa hän on ollut luvattoman heikko koko syksyn ajan. Pelistä on paistanut läpi ylimielisyys, hitaus ja ratkaisut ovat olleet typeriä. Byfuglien ei ole pystynyt ruokkimaan käytännössä mitenkään Lainetta, mikä näkyy aivan konkreettisesti esimerkiksi laukaisutilastossa.

Jetsin valmennusjohdon aivoituksia on välillä vaikea ymmärtää. Miksi heikosti toimivaa palasta pitää roikottaa mukana, kun elementin huonous näkyy koko joukkueen pistesarakkeessa?

Kauden alla Jetsin ylivoima näytti vielä lupaavalta, kun nuori puolustaja Josh Morrissey operoi ykkösylivoiman siniviivapelaajana. Morrissey tavoitti hyvin Laineen, jonka laukausta hyödynnettiin paljon paremmin.

Nyt Jets ei pysty edes kunnolla rauhoittamaan ylivoimaa. Ja jos pystyy, niin ratkaisut ovat luvattoman heikkoja.

Vaikka ex-tähtipelaaja Jeremy Roenick on NBC Sportsin asiantuntijana heikon ja todella heikon välimaastossa, noteerasi myös hän Jetsin ison ongelmakohdan viime yön NHL-kierroksen yhteydessä.

Roenick ihmetteli isoon ääneen, miten heikkoa Jetsin ylivoima on. Eikä hän ollut väärässä. Blue Jackets -ottelussa Jetsin ykkösylivoimaviisikko saavutti ultimaattisen pohjan sekavuudellaan ja kankeudellaan.

Tilastot kertovat karua kieltään. Jetsin ylivoima on tällä hetkellä koko NHL:n viidenneksi heikointa (12,9%). Yhdeksässä ottelussa ylivoimaosumia on syntynyt vain neljä. Laineella on kaksi, Scheifelellä ja Ehlersillä yksi.

Hyvän ylivoiman pitäisi tuottaa vähintään 1-2 maalia per peli. Jets ei ole lähelläkään tätä.

***

Ongelma heijastuu vahvasti Laineeseen.

Kesäharjoituksissa Laine keskittyi erityisesti voimapuoleen. Laine halusi lisää papua kroppaan kaksinkamppailuja varten.

Tämän piti heijastua myös laukaukseen. Pelottavasta kudista piti tulla vielä karmivampi.

[nosto tasoitus=”oikea”]Ongelma on se, että Laine ei pääse ampumaan. Suomalaishyökkääjän peli menee pakottamiseksi.[/nosto]

Alkukauden yhdeksässä ottelussa Laine on ampunut yhteensä 24 laukausta tasakentällisin pelatessa. Keskiarvo: 2,67 kutia per peli.

Lukema on huolestuttavan heikko.

Ongelma ei ole siinä, etteikö Laine haluaisi ampua. Ongelma on se, että Laine ei pääse ampumaan.

Suomalaishyökkääjän peli menee pakottamiseksi. Laine on vaihdosta toiseen kulmakamppailuiden keskellä, eikä hänen kutiaan pystytä hyödyntämään.

Tämä taas johtaa myös epävarmuuteen.

Hyvä esimerkki nähtiin ottelussa Pittsburgh Penguinsia vastaan. Jatkoajalla Laineella oli hyvä vetopaikka, mutta hän lähti hakemaan vielä levityssyöttöä puolustaja Tyler Myersille. Phil Kessel tuli väliin, ja kohta kiekko olikin Jetsin repussa.

Laine on näyttänyt aavistuksen hitaalta, mutta ennen kaikkea hänen itseluottamuksensa on valahtanut huolestuttavan alas. Tuttu röyhkeys ja ennakkoluulottomuus loistavat poissaolollaan.

Laine ei saa ylivoimasta minkäännäköistä helpotusta. Ketsuppipulloilmiö voisi heijastua viidellä viittä vastaan -pelaamiseen, mutta köyttä ei meinaa tulla millään tarjolle. Minnesota Wildia vastaan tulleet onnistumiset (kaksi maalia) katosivat kuin tuhka tuuleen jo heti seuraavassa pelissä.

Laine on pienoisessa umpikujassa. Hänen laukauksensa on NHL:n paras, ja hänen pitää käyttää sitä. Ennen kaikkea Laineen pitää päästä paremmin peliin sisään, jotta tekopaikat eivät suuntaudu pelkästään kakkos- tai kolmossektoreille. Vaikka jopa näistä Laine heilutti maaliverkkoja tulokaskaudellaan.

Laine tarvitsee tukea. Sitä Jets ei anna tällä hetkellä.

Kaikki konkretisoituu tulokseen. Jetsin hyökkäysvoimalla pitäisi pystyä takomaan kovaa jälkeä. Joukkueessa on potentiaalia vaikka kuinka paljon, mutta nyt sitä ei saada Winnipegissä ilmoille.

Tällä viikolla Jets on tehnyt kahdessa ottelussa kaksi maalia. Eikä laadukkaita maalipaikkoja ole edes ollut suurempiin maalikarkeloihin.

Ja se on huolestuttavaa.

Keskittyminen on kääntynyt niin paljon omaan päähän ja jäähyttömyyteen, että hyökkäyspeli on mennyt aivan jumiin. Omassa päässä Jets on löytänyt hiljalleen punaista lankaa, mutta vaakakuppi on horjahtanut pahasti toiselle puolelle.

Sopivan tasapainon löytäminen on elinehto siinä, että Jets voi yltää tällä kaudella pudotuspeleihin. Tasapainossa olennainen juttu on toimiva ylivoima.

Sen pitää olla pelote, eikä mikään Suomen vuosittainen euroviisuesitys.

Aiheet Artikkelit Laine Patrik NHL Pääuutiset