Vuosituhannen vaihteen tienoilla Suomessa puhuttiin toistuvasti, ja perustellusti, että SM-liiga on maailman toiseksi kovin jääkiekkosarja. Vaikka sarjojen absoluuttisen tason vertailu on jokseenkin mahdotonta, jonkin aikaa näin epäilemättä oli.

Kunnes tilanne alkoi muuttua.

Viimeistään kymmenen vuotta sitten jouduttiin myöntämään, että SM-liiga ei ollut enää kovin kiekkoliiga rapakon tällä puolen. Tai olisi ainakin pitänyt ymmärtää myöntää tosiasia.

Monet hokivat vanhaa mantraa vielä pitkään, vaikka tosiasiassa Ruotsin Elitserien oli jo ajanut ohi, ja Sveitsin NLA-liigakin tullut ainakin niskaanhengitysetäisyydelle.

Siitä asti, kun KHL perustettiin kaudeksi 2008–09, kukaan tuskin on tohtinut pitää SM-liigaa edes maailman top 3 -sarjana.

* * *

Eilen päättynyt jääkiekon Mestarien liigan CHL:n alkusarjavaihe kertoo omaa kieltään siitä, missä Suomi ja Liiga menevät tällä hetkellä Euroopan kiekkokartalla.

Viidestä Suomen edustajasta vain kaksi, Tappara ja JYP, selviytyi pudotuspeleihin, joihin seulottiin 16 joukkuetta 32:sta. Tappara voitti lohkonsa, JYP sijoittui toiseksi.

Liigan kärkijoukkue TPS putosi niukasti jatkosta, kun SC Bernin maaliero oli parempi kuin turkulaisilla. Liigassakin häntäpäähän juuttuneiden HIFK:n ja KalPan jääminen CHL:ssä alkulohkoon oli varmistunut jo ajat sitten.

Vertailun vuoksi: myös Saksasta on pudotuspeleissä kaksi joukkuetta, Tshekistä ja Sveitsistä kolme, Ruotsista neljä.

Mitäkö tästä pitäisi päätellä?

Joidenkin mielestä ei mitään, sillä jostakin itselleni selittämättömästä syystä Mestarien liigalla on Suomessa ollut vahva harjoitusturnauksen status. Vielä muutama vuosi sitten eräs liigajoukkueen päävalmentaja antoi ainakin rivien välissä ymmärtää, että voisi olla jopa parempi, jos ei tarvitsisi jatkaa CHL:n pudotuspeleihin.

[nosto tasoitus=”oikea”]Muuallakin mennään koko ajan kovempaa.[/nosto]

Yksittäisiä ”arvostamme CHL:ää” -kommentteja on aiemminkin kuulunut sieltä täältä, mutta oikeastaan vasta tänä syksynä Suomessa on alkanut laajalti kuulostaa siltä, että CHL:ää todella pidetään arvossa ja kilpailussa halutaan menestyä. Helsingin IFK:n leiristä sanottiin jopa suoraan, että CHL:ssä pärjääminen on yhtä tärkeää kuin liigamenestys.

Nyt menestyminen CHL:ssä vaan alkaa olla jo erittäin vaikeaa, kuten IFK:kin sai huomata. 32 joukkueen kilpailuksi tiivistetyssä sarjassa heittopussijoukkueita ei enää juuri ole.

Suomalaisissa seuroissa ja koko jääkiekkoperheessä on viimeistään nyt aika ymmärtää se, minkä Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki puki sanoiksi tiistaina MTV3:n Tulosruudussa: ”Muuallakin mennään koko ajan kovempaa”.

* * *

Marjamäki ei tarkoita vain vauhtia kaukalossa, vaan ennen kaikkea sitä vauhtia, jolla muun Euroopan jääkiekkoilun taso kehittyy ja laajenee.

Suomalainenkin valmennusosaaminen on vahvasti nopeuttamassa tätä kehitystä, sillä muualla Euroopassa Suomi-koutsien osaamista arvostetaan suuresti – ja siitä maksetaan hyvin. Suomalaisia valmentajia, useita suuren yleisön tuntemattomia, on Euroopassa kymmeniä, niin suurissa kuin pienissä seuroissa.

Leijonien entinen valmennuskaksikko Kari JalonenVille Peltonen luotsaa sveitsiläistä SC Berniä pitkälti sen vuoksi, että olosuhteet jääkiekkotyön tekemiseen ovat Bernissä kenties paremmat kuin missään muualla Euroopassa.

50 miljoonan Sveitsin frangin liikevaihtoa pyörittävä ja yli 16000 katsojaa jokaiseen liigaotteluunsa vetävä Bern on Euroopan kiekkojättiläinen ja sinänsä poikkeustapaus, mutta tavallaan myös hyvä esimerkki organisaatiosta, jollaista kohti johtavien Liiga-seurojenkin pitäisi pyrkiä.

[nosto tasoitus=”oikea”]Moni muu sarja on pelaajille ja valmentajille Liigaa houkuttelevampi vaihtoehto.[/nosto]

Sveitsiläis- ja ruotsalaisseurat ylipäätään sekä suurimmat ja varakkaimmat (etenkin suuryritysten kuten energiajuomajätti Red Bullin tukemat) seurat jopa Saksassa ja Itävallassa pystyvät houkuttelemaan huippuvalmentajia ja hyviä pelaajia sievoisilla rahatukuilla. KHL:stä nyt tietysti puhumattakaan.

Parhaat NHL:stä ja KHL:stä ulos jääneet pelaajat eivät ole enää vuosikausiin saapuneet Suomeen, kuten vielä reilut kymmenen vuotta sitten lähes automaattisesti tapahtui. Päinvastoin, parhaassa iässä olevat vastuunkantajat suuntaavat nykyään Suomestakin sankoin joukoin muualle. Moni muu sarja on pelaajille ja valmentajille Liigaa houkuttelevampi vaihtoehto.

Ja kun Suomessa ei enää saada merkittävää etua muuhun Eurooppaan valmennuksen ja jokapäiväisen arkitekemisen tasossa, seurauksia voi lukea esimerkiksi CHL:n tuloksista ja taulukoista.

Moni kiekkoniilo ei toki vieläkään pidä CHL:ää juuri minään ja lyttää sen harjoitusturnaukseksi esimerkiksi kilpailun ajankohdan takia, mutta pelin kertomaa ei kannattaisi ylimielisesti vähätellä.

Siksi toistetaan vielä se Marjamäen lausuma totuus, jota Suomen jääkiekkoperheen ei sovi unohtaa:

”Muuallakin mennään koko ajan kovempaa.”