Pelicans-KooKoo-ottelun tuoksinnassa olin jo kirjoittamassa tähän, että lahtelaislauma ei ole oppinut viime kauden räpellysajoistaan yhtään mitään. Mutta koska joukkue puski tiistaina kotonaan väkisin KooKoon rinnalle ja jopa ohi kolmen maalin takaa, ei ruudun tällä puolella ollut perusteltua haukkua pussinokkia.

Meinasin mollata Pelicansia siis menneen kauden otteiden ja KooKoo-kamppailun ensimmäisen erän seurauksena.

Viime kaudella joukkueen peli ailahteli järkyttävästi niin otteluiden sisällä kuin koko kauden aikana – vaikka pitkiä tappioputkia ei tullutkaan.

Samojen pelien – tai jopa erien – sisälle sattui ehkä joidenkin mielestä kyseenalaisia jäähyjä, jatkuvia mokia kiekon kanssa, maalivahdin vaihtamisia ja muutenkin tavalla tai toisella alakuloisia esityksiä. Ja mikä oudointa, joukkue ei ollut pelillisesti huono yksittäisiä (liian isoja) virheitä lukuunottamatta, mutta kierre alkoi huonoista ratkaisuista.

Täysin samoja asioita tapahtui myös tiistaina KooKoota vastaan. Jo ensimmäisessä erässä kolmen maalin takaa-ajoasemaan jäänyt Pelicans sai shokkihoitoa.

Kiekko poltteli, KooKoo-hyökkääjät eivät pysyneet pihdeissä mitenkään, pelaajista esimerkiksi Iikka Kangasniemi paiskoi mailaansa vaihtoaitiossa ja vieraat menivät menojaan. Pelicans hallitsi ensimmäisen viiden minuutin aikana, mutta vastustajan ylivoima laukaisi kierteen.

Luulin jo, että viime kaudelta tuttu sama laulu jatkuu tiistaina. Että Pelicans sukeltaa syvälle, kun se saa takaiskuja yksi toisen perään eikä osu omista paikoistaan edes Itämereen.

Mutta ei jatkunut. Sarja-avauksessa neljästi antautunut Janne Juvonen tuli joukkueen maalille, ja lahtelaisten nousu alkoi.

Hiljalleen, jossain vaiheessa toista erää Pelicans alkoi hallita kiekkoa ja puskea kohti KooKoo-maalia. Pikkumusta pyöri vieraiden puolustusalueella, mutta reppu ei venynyt.

Uskalsin vieläkin väittää, että viime kaudelta tutut otteet jatkuvat. Kun kiekko ei mene sisään, Pelicans lannistuu ja menettää ”helpot pisteet”. Ei KooKoolta mitään pois, mutta kouvolalaiset lienee tällä kaudella yksi lahtelaisten päävastustustajista.

Lahdessa on otettu opiksi

Yllättäen lannistumista ei kuitenkaan tapahtunut.

Lahtelaislauma ei ehkä ole suurin menestyjäsuosikki, mutta KooKoota vastaan otettu voitto näytti, että joukkueessa on potentiaalia kiusata kouvolalaisten lisäksi kärkimiehistöjäkin.

Pussinokat ovat ottaneet kesän aikana opikseen, että tähtipelaajien käsien levittely (viime kaudella esimerkiksi Justin Hodgman) mukamas väärän tuomion tai epäonnistuneen syötön jälkeen ei auta. Ammattiylpeyden takia yksikään joukkue ei jätä leikkiä kesken karmeimmassakaan tappiotilanteessa, mutta viime kaudella Pelicans näytti lannistuvan sitä enemmän, mitä enemmän se pupelsi parhaita maalintekopaikkoja ja hyökkäyspään rummutuksia pelin sisällä.

Nyt joukkue ei lannistunut, vaan piti lentokelin päällä. Tylsästi sanottuna oman pelin jauhaminen toi kun toikin voiton. Pistepotin lisäksi lahtelaiset saivat taatusti itseluottamuspiikin, kun se oma peli sittenkin toimi.

Kyllä ne syyskuisen tiistai-illankin ottelut ovat tärkeitä – etenkin henkisen puolen kannalta. Vaikka pudotuspeleihin on aikaa puoli vuotta.