Pittsburgh Penguinsin maalivahtia Matt Murrayta ei yllätetty kertaakaan Stanley Cupin mestaruuden ratkaisseessa kuudennessa finaalissa.

Mutta ottelun jälkeen yllätettiin.

Murray, 23, kertoo Pittsburgh Post-Gazette -lehdessä ”vain pyörineensä” jäällä voitonjuhlissa, kun joukkueen kokeneempi maalivahti Marc-Andre Fleury lähestyi häntä.

Stanley Cup -pokaalin kanssa.

– Luulin, että hän on menossa jonkun muun luo, Murray sanoi.

Fleury tuli ja ojensi pokaalin Murraylle. Pudotuspelien lopussa Penguinsin ykkösvahdiksi noussut ja mm. kaikki finaalit pelannut Murray pääsi nostamaan pokaalia paljon aiemmin kuin oli kuvitellut.

– Olen joukkueen sisäisessä hierarkiassa aika pohjalla. Joukkueessamme on paljon kokeneita pelaajia, ja yleensä he nostavat kannua ensin. Nyt minä sain kannun ennen monia näistä jätkistä. Se oli ”Flowerin” ansiota, Murray sanoi ääni väristen.

– Se hetki todella nosti tunteet pintaan ja merkitsi minulle paljon. Hän on ollut minulle niin tärkeä henkinen tuki, Murray sanoi.

Huippumaalivahtien välillä on joukkueessa kilpailutilanne, ja aina maalivahdit eivät tämän takia ole parhaita ystäviä keskenään. Murrayn mukaan Fleuryn kanssa tilanne on toinen.

– Hän on kannustanut minua todella paljon muutaman viime vuoden aikana. En olisi pystynyt pelaamaan niin vapautuneesti kuin pelasin, jos hän ei olisi tukenut minua, Murray sanoi.

– Olin iloinen, kun sain taas mahdollisuuden nostaa Cupin. Teimme tämän yhdessä Mattin kanssa. Ajattelin, että olisi kiva jakaa tämä hetki hänen kanssaan, Fleury puolestaan perusteli tekoaan.

Fleury, 32, ei osannut tai halunnut vielä kertoa jatkosuunnitelmistaan. Tällä kaudella Murray nousi Penguinsin ykkösmaalivahdiksi tonttia pitkään hallinneen Fleuryn ohi. Jo viime keväänä Murray pelasi valtaosan tuolloinkin mestaruusjuhliin päättyneistä pudotuspeleistä.

Tämän kevään pudotuspeleissä Fleury pelasi 14 Penguinsin ensimmäistä ottelua, mutta romahti kolmannessa konferenssifinaalissa Ottawaa vastaan päästäen neljä laukausta yhdeksästä selkänsä taakse. Tuolloin Murray komennettiin maalin suulle, eikä tämä enää luovuttanut paikkaansa.

– En osaa sanoa. Nautin nyt muutaman päivän. Katsotaan sitten, Fleury tyytyi kommentoimaan.

Murray puolestaan ylisti Fleuryn persoonallisuutta ja tapaa, miten hän käsitteli maalivahtiasetelman kääntymisen päälaelleen.

– Se, että hän tuli ja ojensi pokaalin minulle, kertoo paljon siitä, millainen ihminen hän on. En tiedä, miksi hän niin teki, mutta se merkitsi minulle todella paljon. Olen hyvin kiitollinen, että hän on lähelläni ja voin kutsua häntä ystäväksi ja mentorikseni. Hän on aivan erityislaatuinen ihminen, Murray ylisti.