KÖLN. Iso, isompi ja vielä isompi peli.

Puolivälierävaihe määrittelee yleensä sen, onko Leijonien turnaus ollut edes jotenkin onnistunut vai suuri pettymys.

Alkulohkossa Leijonat ylsi neljänneksi, minkä myötä puolivälieriin vastaan asettui toisen lohkon ykkönen, USA.

Millaiset lähtökohdat ovat, kun puolivälieräottelua kohti mennään?

Pointit iltapäivän peliin:

1) Ei hyvä kenraali

– Leijonat jäi vähintään potkun jälkeen Kanadaa vastaan, eikä paremmuudesta ollut mitään epäselvyyttä. Kanadan erittäin vaarallinen ylivoima sai mahdollisuuksia, mitkä se myös hyödynsi.

– Suomella oli käytännössä vain pieniä hyviä jaksoja. Ne eivät kuitenkaan paljoa hurraa-huutoja aiheuta, kun katseli tasoeroja. Kanada oli niin paljon edellä.

– Nyt vastaan asettuu toinen pohjoisamerikkalainen joukkue, joka tuskin kalpenee paljoa Kanadan rinnalla. Pystyykö Leijonat ihan oikeasti ottamaan isoja harppauksia eteenpäin parin päivän sisällä? Voitto USA:sta kun vaatii aivan megamaagisen huikean suorituksen.

2) Pojat etulinjassa

– USA:lla on jalkeilla jälleen kerran nuori joukkue, jonka kärkiosaaminen on huimaa luokkaa. Johnny Gaudreau ja Jack Eichel ovat koko NHL:n mittapuulla aivan tähtiluokkaa. He jos jotkut voivat aiheuttaa harmaita hiuksia Leijonille torstaina.

– Tämän lisäksi mukana on monia sellaisia pelaajia, jotka ovat kasvamassa isoihin rooleihin NHL:ssä. Monen nimi ei välttämättä vielä herätä sen suurempia ajatuksia, mutta taustalla on joka tapauksessa paljon laatua. USA on nopea joukkue, joka osaa kääntää peliä vaarallisen hyvin. Aivan kuten Kanada teki Suomea vastaan tiistaina.

3) Juhamatti ja Pulju IN

– Tiistain Kanada-otteluun nähden Leijonien valmennusjohto teki lisää muutoksia ketjukokoonpanoihin. Jo alkulohkon päätöspelin aikana Veli-Matti Savinaista nostettiin ykkösketjuun, Sebastian Ahoa taas laitettiin sentterin tontille.

– Nyt myös Juhamatti Aaltonen ja Jesse Puljujärvi hyppäävät mukaan. Tässä syy on yksinkertainen: Leijonat tarvitsee maalintekovoimaa.

– Aaltonen ei ole tehnyt maalia ihan hetkeen, eikä Puljujärvikään ole osunut tolppien väliin. Nyt katsotaan potentiaalikortti ja nyt kaivataan luisteluvoimaa USA:ta vastaan. Jospa ne pojat ossuis.

4) Säteri vai Korpisalo

– Leijonien maalilla Harri Säteri jäi auttamatta yksin Kanada-pelissä. Osumista kovin montaa ei voi laittaa hänen piikkiin.

– Ennen USA-puolivälieräottelua kysymys oli se, että kumpi maaliin? Säteri vai Joonas Korpisalo. Leijonien valmennusjohto päätyi Säteriin.

– Leijonien päävalmentajan Lauri Marjamäen menestyvissä joukkueissa on ollut käytännössä tapana se, että ykkösmaalivahti vaihtuu matkan loppumetreillä. Näin kävi Kärpissä mestaruusvuosina ja näin on käymässä myös nyt Leijonien kanssa. Korpisalo aloitti turnauksen ykkösvahtina, mutta nyt Säteri on ottanut viitan haltuunsa.

5) Miten liikkeelle

– Leijonien leirissä on puhuttu paljon tiiviistä puolustuspelistä, mutta myös kyvystä hyökätä. Kuulostaa jargonilta ja itsestäänselvyyksiltä, mutta niistä teemoista USA-pelin onnistunut suoritus lähtee liikkeelle. USA:lla on niin paljon yksilötaitoa, että Leijonien on vain kyettävä puolustamaan sitä pois viisikkona. Pesukoneeseen kun joutuu, niin huonosti käy.

– USA hyvin todennäköisesti ottaa aloitteet omiin käsiinsä, minkä yhteydessä Leijonat ei saa jäädä liian passiiviseksi. USA kyllä löytää reiät Säteristä, mikäli sille antaa jatkuvasti aikaa tutkiskeluun. Moni Suomen pelaajista on puhunut pitkistä hyökkäyksistä ja vahvasta päätypelistä. Näitä joukkueen on löydettävä torstain pelissä, koska taas omalla alueella jenkit eivät ole niin häikäisevän vahvoja.

– Ennakkosuosikista ei ole mitään epäselvyyttä. Leijonien voitto olisi huima venyminen.

Aiheet Leijonat MM2017 Pääuutiset USA