Mikael Granlund ja Mikko Koivu ison kysymyksen äärellä – ”Herran tsiisus”

Jos mietitään koko tämän kauden ajalta NHL:n parhaita ketjuja, ei esille nouse kovin montaa todella loisteliasta esimerkkiä.

Chicago Blackhawksissa Artemi Panarin, Artem Anisimov ja Patrick Kane eivät ole olleet niin huikeita, mitä esimerkiksi viime kaudella.

Eli ei lasketa heitä.

Washington Capitalsin ykkösketju Aleksandr Ovetshkinin ja Nicklas Bäckströmin johdolla ei ole ollut niin huikea. Bäckström on ollut, Ovetshkin taas on ollut lähinnä kohtuullisen hyvä.

Oikeasti loistavia esimerkkejä ei ole.

Tai no on.

Yksi.

Mikael Granlundin, Mikko Koivun ja Jason Zuckerin yhdistelmä.

Näistä Granlund on ollut eniten otsikoissa, mutta toisaalta ei mitenkään kevyistä syistä. Hän on ollut varsinkin parin viimeisimmän kuukauden ajan aivan sarjan parhaita pelaajia, monella mittarilla.

– Ei tarvitse kuin katsoa sitä tasoa, millä hän operoi illasta toiseen niin alivoimalla, ylivoimalla, tasakentällisin kuin vastustajan parhaita pelaajia vastaan. Siihen voi vielä laskea mukaan Koivun. Herran tsiisus mitä kautta nämä jätkät ovat pelaamassa, Viasatille NHL-otteluita Suomessa selostava Antti Mäkinen sanoo innostuneena SuomiKiekko-sivustolle.

Granlund nousi aikanaan hurjalla tavalla koko kansan tietoisuuteen ilmaveivinsä myötä. Hän oli Suomessa huima tähti, mutta NHL:ssä sille tasolle nousu on ottanut oman aikansa.

Wildissa Granlundia pidettiin pitkään keskushyökkääjänä, sillä seurassa Granlundista kaavailtiin toista kärkisentteriä Koivun taakse.

Esimerkiksi viime kaudella Granlund pystyi jo kantamaan tehollisesti vastuuta, mutta peli ei ollut niin lennokasta.

Toisin on ollut tällä kaudella.

Granlund on voinut keskittyä paremmin hyökkäyspeliin, kun hän on ollut laidalla.

Mikko Koivu on pelannut ketjun keskellä kautta, jolla voitetaan Selke Trophy. Eli parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettava pysti.

Koivun hoitaessa enemmän kuin viimeisen päälle puolustusvelvoitteet, on Granlund pystynyt käyttämään energiaa hyökkäyspelaamiseen.

Eikä hän ole vain hyökännyt. Yksi ketjun salaisuuksista on ollut se, että hyvällä puolustamisella se on pystynyt hakemaan riistoja ja luomaan paikkoja.

Ja se on näkynyt tehoissa. Granlund on tehnyt hurjia alustuksia, iskenyt aiempaa selvästi enemmän osumia ja tämä on johtanut siihen, että Granlundin henkilökohtainen piste-ennätys on mennyt uusiksi jo tovi aika sitten.

– Täällä Suomessa me vähän unohdetaan se, että hän on vasta 24. Hän on vasta tulossa siihen jääkiekkoilijan parhaaseen ikään, Mäkinen muistuttaa.

Iso kysymys

Granlund, Koivu ja Zucker toimivat veturina Wildille. He pelaavat vastustajien parhaita pelaajia vastaan ja silti nakuttavat kovaa tulosta ilta toisensa jälkeen.

Wild on saanut myös hyvin tehoja irti laajalta rintamalta.

Se taas on näkynyt siinä, että Wild keikkuu koko NHL:n kärkipaikoilla.

Se taas on johtanut kysymykseen:

Olisiko tämä se vuosi, jolloin Minnesota Wild voisi voittaa Stanley Cupin?

– Tällä hetkellä kun katsoo Wildia ja niin sieltä erottuvat viisikkopelin nopeus, tietynlainen selkeys ja esimerkiksi riistotilanteisessa sellainen aggressiivisuus, jolla he hyökkäävät kiinni. Ja ylipäätänsä se, kuinka hyvin joukkue lukee peliä ja määrää tahtia.

– Juuri tällä hetkellä tekisi mieli sanoa, että heillä on ovet auki ihan minne tahansa, Mäkinen pohtii isoon kysymykseen liittyen.

Mutta.

Jo itsessään NHL:n pudotuspelit ovat alue, missä veikkaaminen on todella vaikeaa.

Kaiken lisäksi Wild on läntisessä konferenssissa, jossa laadukkaita vastustajia on vaikka kuinka paljon.

– Esimerkiksi kun tullaan sinne pudotuspelien ensimmäiselle tai toiselle kierrokselle, missä vastassa on Chicago Blackhawks. Siellä on Brent Seabrookia, joka vetää 32 minuuttia, Duncan Keith, joka vetää 33 minuuttia ja Niklas Hjalmarsson, joka blokkaa 19 laukausta yhteen peliin.

– Ja sitten on esimerkiksi Los Angeles Kingsiä, joka on taapertanut koko kauden ajan. Mutta jos katsoo heidän rosteria ja tietää sen, että Jonathan Quick on tulossa takaisin. Siellä on Drew Doughty, joka hallitsee takalinjoja. On Anze Kopitaria, Marian Gaborikia, Jeff Carteria ja Tyler Toffolia. En haluaisi olla avauskierroksella joukkue, joka katsoo, että ”jahas, meillä on Kings vastassa”.

– Ne ovat niin eri pelejä, Mäkinen puhuu keväästä ja vastustajista, joita Wildille voi tippua heti alkumetreillä.

Tällä kaudella NHL:ssä itäinen konferenssi on ollut enemmän esillä, koska siellä Metropolitan-divisioonassa taso on ollut niin julmetun korkealla.

Mutta se ei vähennä yhtään sitä, kuinka vaarallisia joukkueita lännestä löytyy.

– Siellä on aika monta peikkoa vielä ilmassa ja ennen kaikkea juuri se länsi on auki. Se on niin tasainen ja siellä on tosi isoja, väkeviä joukkueita. Lännessä ei merkkaa paljon mitään se, että miltä paikalta lähdet pudotuspeleihin.

– Itä on näyttävä, itä on täynnä nopeutta, mutta sitten kun mennään toiselle kierrokselle röyhimään niitä vitos- ja kutospelejä, niin se on vain raakaa fysiikkaa sitten.

Mäkisellä on yksi osuva esimerkki aiemmilta vuosilta siitä, millaisia vaiheita ihan Stanley Cup -mestareilla on ollut kevään matkalla.

– Se löytyy parin vuoden takaa (Kimmo) Timosen mestaruuskaudelta. Chicago oli silloin hieman vaikeuksissa sarjassa St. Louis Bluesia vastaan, varsinkin alkuvaiheilla. Se sarja kääntyi siinä vaiheessa, kun Brent Seabrook täräytti David Backesin selälleen sillä tavalla, ettei Backes tiennyt mistä ovesta mennään pihalle.

– Ja kas kummaa se sarja kääntyi.

– Nuo ovat niin pienistä asioista kiinni ja on tosi vaikea ennustaa, että miten käy missäkin vaiheessa, Mäkinen miettii tulevasta.