Henrik Borgström on yksi USA:n yliopistosarjoissa pelaavista nuorista.

HIFK:sta A- ja B-junioreiden SM-sarjasta tuttu Borgström, joka on takonut vakuuttavaa jälkeä Denverin yliopiston syksyn peleissä ollen joukkueen pistepörssissä kolmantena, jutteli SuomiKiekko-sivuston kanssa yliopistoelämästä.

Miten treenit ja opinnot sopivat yhteen?

– Oikein hyvin. Ollaan jäällä kerran päivässä ja sitten on kolme punttitreeniä, joista kaksi on tosi kovia. Olen tykännyt siitä tosi paljon, koska olen vielä vähän hontelo, mutta olen onnistunut saamaan lisää voimaa runkooni täällä.

Teillä on aika pitkät etäisyydet. Mites pelit hoituvat?

– Ne ajoittuvat viikonloppuihin ja normaalisti pelataan kaksi matsia peräkkäin samaa jengiä vastaan. Onneksi lennetään joka paikkaan.

Kuinka helppoa oli tottua pieneen kaukaloon?

– Kaukaloon ei ollut vaikea tottua, sillä Suomessakin niitä löytyy. Suurempi asia oli pelaajien yleisvahvuus, joka vähän yllätti.

– Kun pelattiin harjoitusmatsit North Dakotan yliopistoa vastaan, olin aika ihmeissäni matsien jälkeen, kun vastustajat olivat pirun isoja ja vahvoja, ja mietin hetken, että mihin olin tullut. Onneksi sain nopeesti juonesta kiinni.

Miten kova sarja on kyseessä?

– NCHC:n pitäisi olla kovin yliopistoliiga USA:ssa. Yksi pelikaveri, joka muutti itärannikon kovimmasta liigasta, sanoi, että NCHC:ssä on kovimmat ja tasaisimmat joukkueet.

Mitä kaipaat eniten Suomesta?

– Vanhempani kävivät täällä ja toivat niin paljon Jenkkiä, että pärjään niillä varmaan läpi koko yliopistoajan.

– Vaikka yliopiston ruokalassa on ihan OK ruoat ja sieltä löytyy terveellisiäkin vaihtoehtoja, niin kyllä olisi kiva päästä silloin tällöin äidin ruokapöytään. Täkäläiset lihapullat eivät maistu ihan oikeilta. Sen lisäksi kaipaan Suomen arkea.