Mark Streit, 38, oli yksi Philadelphian seitsemästä pelaajasta, jotka olivat mukana World Cupissa pelaten kuusi peliä Team Euroopan joukkueen paidassa.

World Cup pelattiin viime syyskuussa Torontossa, jossa Team Eurooppa – kaikkien yllätykseksi – eteni finaaliin, jossa se hävisi Kanadalle 1-2. Turnauksesta on kulunut nyt jo kuukauden päivät, joten syvempi analyysi on paikallaan.

SuomiKiekko-sivusto tapasi Streitin ja tenttasi sveitsiläiskonkarilta kokemukset arvoturnauksesta.

Joukkueessa oli pelaajia kahdeksasta eri maasta. Kuinka joukkuehengen löytyminen onnistui?

– Se oli melko yllättävän helppoa. Joukkue oli etupäässä rakennettu konkareista, jotka ovat pelanneet liigassa paljon ja menestyksekkäästi. Ja kokemuksesta johtuen sen löytämiseen ei mennyt kauan.

Minkälainen oli tunnelma pukukopissa?

– Siellä oli erinomainen tunnelma, kaikki olivat avoimia ja olimme samalla aaltopituudella melko nopeasti. Se parin viikon valmistautuminen oli meille tosi tärkeä ja sitten pelasimme aika mukavasti.

Millaiset paineet teillä oli turnaukseen alla?

– Ei oikeastaan mitään, kun emme pelanneet yhdelle maalle, vaan kahdeksalle. Me halusimme pitää hauskaa ja pelata mahdollisimman hyvin joukkueena. Mielestäni se oli menestyksekäs turnaus Team Europelle.

Missä vaiheessa heräsitte mahdollisuuteen, että voitte menestyä?

– Kun olimme hävinneet isosti kaksi harjoituspeliä Pohjois-Amerikan nuorten joukkueelle, ei puhuttu menestyksestä vaan ammattiylpeydestä. Ne tappiot toimivat meille herätteenä ja tajusimme, että meidän on saatava pelimme ruotuun tosi nopeasti, jos meinasimme pärjätä. Onneksi joukkueessa oli useita johtotyyppejä, Stanley Cup -voittajia, sitä kautta saimme pakettimme kasaan ja pelasimme hyvän turnauksen.

Mitä pidit turnauksen konseptista, että pelataan yhdessä kaupungissa, yhdessä hallissa ja mukana oli Euroopan ja Pohjois-Amerikan nuorten yhdistelmäjoukkueet?

– Mielestäni se oli faneille hienoa, kun he pääsivät kannustamaan Euroopan joukkuetta, jonka kaikki pelaajat olivat NHL:stä ja fanit eri maista pystyivät seuraamaan pelejä tiiviimmin ja uudella mielenkiinnolla.

– Pohjois-Amerikan joukkuetta oli ilo katsoa: paljon taitoa, nopeutta, räjähtävyyttä ja joukkue yllätti monia.

– Oli erinomaista, että turnaus pelattiin yhdessä kaupungissa, jotta vältyttiin matkustamiselta. Ja oli erittäin sopivaa, että turnaus pelattiin Torontossa, jääkiekon mekassa. Toivon näkeväni turnauksen neljän vuoden päästä uudestaan, sillä uskon, että kaverit nauttivat turnauksessa pelaamisesta. Minä nautin todella paljon.

Oletko sen kannalla, että turnauksen muoto joukkueineen pidetään samana?

– Pelaajayhdistyksen ja liigan pitää keskustella konseptista, koska ei ole tarpeeksi aikaa saada kahdeksaa joukkuetta valittua, koska kuusi kärkimaata ovat selkeät, mutta sen jälkeen on vähän sekavampaa.

– Uskon, että kaikki kaverit nauttivat, kun saavat edustaa omaa maataan. Samanaikaisesti meille tämä oli loistava kokemus ja minä nautin tosi paljon, että pääsin pelaamaan niin monen kaverin kanssa, mikä muussa tapauksessa ei koskaan olisi toteutunut.

World Cupissa pelattiin ajoittain tosi nopeaa lätkää. Kuinka paljon olet huomannut samaa trendiä NHL:ssä?

– Pelit ovat tosi nopeita ja liiga tulee koko ajan nopeammaksi. Jokainen osaa luistella ja toiset vaan ”lentävät” jäällä ja se on mielestäni jännittävää katsoa.

– Uskon, että kauden edetessä pelit tulevat nopeammaksi, vauhti kasvaa pudotuspeleissä ja huipentuu Stanley Cupin finaaleissa. On hauska pelata nopeaa kiekkoa.