Liigassa kolmanneksi viimeisenä oleva Kärpät on isojen kysymysten äärellä.

Sen startti runkosarjaan oli jo nihkeä, mutta tuoreeltaan tahti on ollut vielä heikompaa.

20 ottelusta Kärpät on napannut 23 pistettä, eli se on vetänyt 1,15 pisteen keskiarvolla. Tällä tahdilla Kärpät kasaa runkosarjassa kokoon 69 pistettä, mikä ei riitä missään nimessä pudotuspeleihin.

Viime kaudella viimeinen pudotuspelipaikka irtosi 83 pisteellä. Se tietää 60 ottelun runkosarjassa 1,38 pisteen keskiarvoa.

Lopun runkosarjan aikana Kärppien pitäisi pystyä pitämään yllä vähintään 1,5 pisteen keskiarvoa. Se ei ole mikään aivan hurjan huikea lukema, mutta se vaatii selvästi nykyistä kovempaa tahtia.

Tämä meinaa siis sitä, että Kärppien pitäisi voittaa puolet sen runkosarjan lopuista otteluista.

Ei edelleenkään mikään aivan mahdoton rima tai vaatimus.

Mutta rajut ilmentymät lävähtävät päin naamaa, kun palaa isosta kuvasta lähihistoriaan.

Yhdeksästä viimeisimmästä ottelusta Kärpät on ottanut vain yhden suoran voiton. Se on Lukon kanssa kuntopuntarin viimeisenä.

Tahti on ollut vielä huonompi mitä se oli aivan kauden alussa.

20 ottelun aikana Kärpät on pystynyt tekemään yli kaksi maalia vain neljässä eri ottelussa. Tehdyissä maaleissa se on koko sarjan viimeisenä.

Jatkuva tehottomuus ja suoranainen henkinen lukko ovat asioita, jotka sen pitäisi ratkaista hyvin nopeasti.

****

Kärppien yhteisön sisältä kantautui kevään ja kesän aikana mielenkiintoisia näkemyksiä pinnalle.

Sitä, että Kärpät nimitti A-maajoukkueen päävalmentajaksi siirtyneen Lauri Marjamäen tilalle Kai Suikkasen, pidettiin kaivattuna muutoksena.

Marjamäen aikana Kärppiä syytettiin tylsäksi, todella varman päälle pelanneeksi joukkueeksi, joka vältteli riskejä ja virheitä. Mutta fakta on se, että kyseinen tapa tuotti tulosta niin pitkässä juoksussa kuin kevään tosipeleissä.

Suikkasen tulo otettiin kiiluvin silmin vastaan. Hahmotelmissa oli Kärpät, joka pelaisi viihdyttävää, suorastaan räiskyvää jääkiekkoa.

Tämä epämääräinen muutoksen haku on näkynyt lähinnä rakoilevana viisikkona ja siinä, että vastustajat luovat Kärppien päätyyn entistä enemmän vaarallisia tekopaikkoja. Vahva kiekkokontrolli haluttiin korvata jollain, mistä oikein kukaan ei tiedä, että millä.

Syyttävä sormi osoittaa seurajohtoon.

Miksi ihmeessä Marjamäen luoma perintö piti heittää roskakoriin tilanteessa, jossa tiedossa oli se, miten paljon joukkue menee uusiksi kesän aikana?

****

Alkukaudesta Suikkanen pystyi selittelemään loukkaantumisilla. Ketjut ehtivät mennä uusiksi pelistä toiseen, kun tuo, tämä, se ja hän tippuivat vuorotellen rosterista sivuun.

Maajoukkuetauon jälkeen Kärpillä on ollut käytössä vahva kokoonpano. Se sai sekä sairastuvalta apuja että se myös hankki ketjun verran lisää tulivoimaa itselleen.

Nyt loukkaantumisilla ei voi selitellä. Hyökkäyksessä on Mika Pyörälää, Jiri Tlustyä, Niklas Hagmania, John Albertia, Mikko Lehtosta ja kumppaneita.

Tulosta on tultava.

Kärpät on pelannut jo useammassa ottelussa yhden hyvän erän, mutta sen jälkeen se on valahtanut nihkeäksi, suorastaan elottomaksi joukkueeksi, jota vastaan vastustajat ovat tämän jälkeen dominoineet peliä melkeinpä täydet kaksi erää.

Trendi ei kerro hyvää.

Kärppien pelistä paistaa esille kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että viime vuosien tapaan sillä ei ole vahvaa pelillistä pohjaa, jota on hiottu tarkkaan ja pitkäjänteisesti. Niitä raameja ei ole, joihin se voisi nojata vaikeampien aikojen keskellä, kuten se pystyi tekemään Marjamäen aikana.

Pitää muistaa, että ei Kärpät silloinkaan aivan jokaista peliä voittanut.

Toki, pistekeskiarvo oli aivan toista. Marjamäen ensimmäisellä kaudella 2,18, toisella 1,92 ja kolmannella 1,98.

Tylsä, mutta varma pelitapa näkyi kaiken pohjalla.

Nyt Kärppien pelillinen jänne katkeaa todella helposti. Se taas johtaa ailahtelevuuteen ja se näkyy konkreettisesti helposti käsistä valuvina peleinä. Siihen kun yhdistää vielä tehottomuuden, niin soppa on valmis.

Kärpät on ajautunut umpikujaan, jossa ihmetellään porukalla sitä, että mitä oikein tapahtuu. Suikkanen itse menee melkein sanattomaksi, profiilihyökkääjä Pyörälä puhuu taas henkisen puolen asioista ja niin edelleen.

Fakta on kuitenkin se, että Kärpät on totisen paikan äärellä.

Jo nyt.

Marraskuun puolessa välissä.

****

Mikäli se haluaa edes jotenkin pelastaa kautensa, olisi sen saatava suunta nopeasti aivan toiseksi.

Murtuuko suoranainen kipsi nykyisen valmennusjohdon kanssa, Suikkasen komennossa?

Vai vaatiiko tilanne herättäjää muualta?

Nämä ovat täysin aiheellisia kysymyksiä, sillä Kärpät on yrittänyt tehdä jo paikkauksia hankintarintamalta.

Kärppien materiaali on hyvä, ei sieltä voi hakea tekosyitä.

Esimerkiksi sarjakakkosena viilettävän KalPan rosteri on monta astetta heikompi paperilla, mutta sen tarmo on aivan toista.

Niin kuin torstaina näkyi joukkueiden välisessä kamppailussa.

KalPa kestää yhden heikon erän ja se pystyy nostamaan tasoa, koska sen itseluottamus on kunnossa, eikä pelaajien tarvitse koko ajan miettiä, että mitä nyt haetaan.

Toinen iso Kärpistä heijastuva ilmentymä on virkamiesmäisyys. Sen pelille heittäytyminen on jatkuvasti heikkoa. Se ei tunnu saavan mistään hurmosta ja suoranaista flow-tilaa kehiin.

Mikäli edessä ovat Suikkasen potkut, osuu häpeä täysin seurajohtoon.

Marjamäen luoman perinnön jatkajia olisi ollut markkinoilla tarjolla, mutta nyt uskottiin ”omaan poikaan” ja johonkin aivan käsittämättömään toivomukseen, minkä toteuttaminen on erittäin haasteellista puolustusträppiliigassa.

Nyt yhteisö on ajautunut tilanteeseen, jossa Marjamäkeä kaivataan. Sitä tylsää hokia, joka toi voittoja.

Mikäli Kärpät häviää lauantaina kotiottelunsa KooKoolle, eli pelin, jossa seuralegendan Markku Kiimalaisen paita nostetaan kattoon, on se vakavan paikan äärellä. Kyseinen tapahtuma vetää kuitenkin asteen verran isomman yleisömäärän, jolle pitäisi markkinoida uskoa paremmasta tulevasta.

Siihen vielä tappio ja huumori on vähissä.

”Eniten vituttaa kaikki”, sanoi Suikkanen, kun kysyin tunnetiloista näinä vaikeina aikoina.

Kohta voi vituttaa vielä enemmän.