Syksyn World Cup -turnauksen jälkeen Leijonien päävalmentajana debytoinut Lauri Marjamäki puhui siitä, miten Suomeen olisi hyvä tuoda yksi NHL-mittainen kaukalo.

Siitä lähti liikkeelle lopulta keskustelu, missä alkuperäiset puheet ymmärrettiin aivan toisin kuin mitä ne oikeasti olivatkaan.

– Se mitä silloin sanoin, oli se, että tänne tarvitaan yksi NHL-kaukalo meidän juniorimaajoukkueelle, koska esimerkiksi alle 20-vuotiaat pelaavat siellä seuraavat MM-kisat. Sehän lähti ihan lapasesta. Pitäisi aina vähän kuunnella, että mitä sanotaan, ennen kuin aletaan keskustella. Ei sillä ollut mitään tekemistä meidän World Cup -menestyksen kannalta, Marjamäki palaa asiaan SuomiKiekko-sivuston haastattelussa.

Se ei riittänyt, että tämä ymmärrettiin jotenkin World Cupin tulosten selittelynä. Liigassa syntyi nopeasti iso keskustelu siitä, pitäisikö Suomeen tuoda NHL-kokoiset kaukalot eri paikkakunnille.

– Ajattelin siinä enemmän sitä, että viimeksi 2006 ollaan voitettu alle 20-vuotiaissa NHL-kaukalossa pronssimitali, kun Tuukka Rask seisoi päällään Vancouverissa. Ollaan parikymmentä kertaa pelattu pohjoisamerikkalaisia joukkueita vastaan pienessä kaukalossa ja ollaan vain pari kertaa voitettu. Että ehkä se auttaisi meidän juniorimaajoukkueita. Meillä on kuitenkin paljon nuoria pelaajia lähtenyt Pohjois-Amerikkaan, niin tuota kautta pystyttäisiin leirittämään heitä ja he pysyisivät maajoukkueohjelmassa mukana.

– Mutta puhuin yhdestä kaukalosta, enkä todellakaan ihannoi mitään NHL-kaukaloa.

– Muutenkin isot linjavedot tuollaisesta nopeasta pikaturnauksesta… Meillä on loistava ikäpolvi tuossa tulossa, josta jätkät ovat nousseet suoraan NHL:ään. Tuossa oli kymmenen vuotta pelaajia, jotka menivät sinne Pohjois-Amerikkaan, pelasivat 2-3 vuotta AHL:ään ja tulivat pois. Ovathan tämmöiset (Artturi) Lehkoset, (Sebastian) Ahot, (Patrik) Laineet ja (Jesse) Puljujärvet kovia tarinoita, että menevät tuonne ja ovat heti pelaamassa NHL:ssä.

World Cupin anti

Isoilla linjavedoilla Marjamäki viittasi siihen, mitä keskustelua World Cup -turnauksen otteet herättivät. Kysymyksiä syntyi niin suomalaisesta pelaajatuotannosta ja sen nykytilasta.

Tähän liittyen Marjamäki käyttää mielellään hyvänä esimerkkinä juuri lueteltujen nuorten pelaajien nopeaa esiinmarssia.

– Tämän uusi sukupolvi on näyttänyt konkretiaa kehittymisestä. Viime vuonna Liigassa nähtiin monta läpimurtoa ja moni meni suoraan Pohjois-Amerikkaan NHL:ään pelaamaan. Tosi asia on kuitenkin se, että maailman parhaat pelaavat siellä NHL:ssä. Samalla tosi asia on se, että tämä on ykköslaji Suomessa ja siitä pitää olla nöyrästi ylpeä, mutta mitään ei kannata luulla. Toki jos vaikka katsoo CHL:ää; kahtena viime vuonna on ollut yksi muu kuin suomalainen tai ruotsalainen joukkue kahdeksan parhaan joukossa. Kyllähän se kertoo siitä, että tämä on laadukas liiga. Mutta sitten pitää miettiä, että mikä se suuntaus on. Miksi meillä lähtee Pohjois-Amerikkaan niin paljon nuoria pelaajia tällä hetkellä?

– Ihan konkreettisesti ja rehellisesti pitää miettiä, että mitä me voitaisiin tehdä paremmin. Jokaisella liigapaikkakunnalla rakennetaan koko ajan ja yritetään saada olosuhteita paremmaksi. Mutta onko meidän päivittäinen toiminta sellaista, että pelaajat eivät missään nimessä halua lähteä pois? Miten voidaan tehdä yhdessä asioissa, on sitten kysymys sarjajärjestelmästä, tuomareista. Suomen jääkiekosta on kysymys. On sitten kyseessä pelaaja-agentti, pelaaja tai valmentaja, kaikki haluavat yhteistä hyvää, eli sitä, että Suomen jääkiekko voi hyvin ja pelaajia kehittyy. Siinä se yhteistyön pitää olla vielä saumattomampaa ja vielä parempaa. Me ollaan kuitenkin tosi asiassa pieni maa ja meillä on paljon osaamista. Mutta pitää tietää missä se maailman kärki menee, että se rima jokapäiväisessä tekemisessä voidaan pistää korkealle. Mun mielestä keskinkertaisuuteen ei kannata tyytyä. Sitten tulee keskiarvon tulos.

Alkusyksyn World Cup -turnaus oli Marjamäelle debyytti Leijonien peräsimessä. Kovassa paikassa tuli paljon oppia.

Tulos turnauksen osalta oli tyly Leijonilla. Maalinteko tökki, mikä johti kolmeen tappioon. Verkot heiluivat toisessa päässä vain kerran.

– Sitä on turha jossitella ja pyöritellä, että ”mitä jos oltaisiin tehty huippupaikoista maalit Ruotsia vastaan, kaikki näyttäisi paremmalta” ja niin edelleen. Se mitä tuossa jutteli jätkien kanssa turnauksen jälkeen, niin viesti oli se, että ”ei perhana, ei vielä riitä”. Meillä on se loistava uusi sukupolvi tulossa, eivätkä vanhemmat pelaajatkaan hirveästi selitelleet. Huippujoukkueita kun on vastakkain ja kun se sauma tulee, niin siihen pitää iskeä kiinni, eikä jossitella jälkikäteen.

Oman tekemisen osalta Marjamäki on kuitenkin pohtinut kovasti varsinkin yhtä kohtaa turnauksesta.

– Sen ensimmäisen pelin (Pohjois-Amerikan alle 23-vuotiaiden joukkuetta vastaan) osalta olen miettinyt paljon sitä, että miten olisin itse voinut auttaa joukkuetta enemmän. Kriittinen pitää olla omalle työlle. Toki se, että vaikka kuinka hyvin oltaisiin pelattu, niin olisiko se riittänyt.

Marjamäki myönsikin heti turnauksen jälkeen, ettei Leijonilla ollut ”oikein mitään palaa” avausottelussa.

– Tietenkin sitten Ruotsi- ja Venäjä-peleihin ne samat asiat seurasivat. Ei saatu maaleja ja niin edelleen.

Omalla tavalla turnaus oli kuitenkin avartava kokemus Marjamäelle.

– Vaikka kuinka tuntuu, että on valmentanut paljon ja nähnyt kaikkea, niin kyllä sitä oppii aina uutta. Mitä esimerkiksi maailman huiput tekevät ja miksi tämmöiset nykypäivän huippupelaajat Connor McDavidit, Auston Matthewsit ja Sidney Crosbyt ovat niin hyviä. Että mitä he oikeasti tekevät? Se mua ainakin kiinnostaa, että sen riman pystyisi huomioimaan tuolla arkipäivän työssä. Ja että ymmärtäisi sen, miten nykypäivänä maailman parhaat pelaajat ovat huippuyksilöurheilijoita. Siellä se ero kuitenkin tehdään.

Erilainen arki

– Tuosta joukkueesta mikä meillä oli, niin 10 vuoden päästä kuusi pakkia ja seitsemän hyökkääjää ovat ihan parhaassa iässä. 10 vuoden päästä. Enkä laske siihen (Tuukka) Raskia, (Leo) Komarovia ja (Jori) Lehterää, jotka ovat silloin 39. Hekin voivat olla vielä silloin mukana.

– Mun mielestä tässä on paljon hyviä asioita, mutta ei me voida kehittyä, jos me ei tiedetä missä maailman huiput menevät. Se pitää tietää, jotta pystyt sen päivittäisen laadukkuuden oman seuran parissa saamaan niin korkealle kuin mahdollista.

Sitä maailman huippua tavoittelemaan on lähtenyt muun muassa Leijonien World Cup -joukkueessa mukana ollut Patrik Laine, joka on esittänyt jo huikeita temppuja uransa ensimmäisissä NHL-otteluissa.

NHL-debyytissä hän iski tehot 1+1 ja tahti sen kuin koveni Toronto Maple Leafsia vastaan, milloin hän täräytti taululle hattutempun.

Samalla esimerkiksi Artturi Lehkonen ja Sebastian Aho ovat hurmanneet pelillisesti omissa seuroissaan. Heti ensimmäisissä otteluissaan.

Marjamäkeä nämä tarinat ja otteet eivät ole yllättäneet.

– Ei yhtään. Sitä kuitenkin katsoi kesällä, että miten intohimoisesti he tekivät töitä ja millaisista lahjakkuuksista on kyse. He (Aho ja Laine) pystyivät pelaamaan jo World Cupissa, niin miksei myös NHL:ssä. Esimerkiksi Laineen kohdalla erottuu jo nyt se, miten selkeä rooli hänellä on. Ja sitten se laukaus ja maalintekokyky, ne ovat ihan poikkeuksellista luokkaa. Ei se mua ainakaan ole yllättänyt henkilökohtaisesti.

Marjamäellä itsellä on koittanut nyt A-maajoukkuepäävalmentajan arki. Se on ollut iso vaihdos siihen, mitä aiemmat vuodet ovat sisältäneet.

– Tämä on ihan nastaa, mutta hyvin erilaista. Tarvitsee kyllä sanoa, että aika outoa on ollut, kun tietää, että muut pelaavat kolme kertaa viikossa ja itsellä se arki on vähän toista. Mutta toisaalta taas tämä on todella mielenkiintoista.

Euroopassa pelattavan maajoukkuekauden avausturnaus tulee vastaan marraskuun ensimmäisellä viikolla, kun ohjelmassa on Helsingissä pelattava Karjala-turnaus.

Tähän liittyen lisää Marjamäen mietteitä luvassa myöhemmin SuomiKiekko-sivustolla.