Pohjois-Amerikassa rakastetaan kaksintaisteluja, tähtien vastakkainasettelua ja näistä tarinoiden rakentamista.

Jääkiekossa ja varsinkin NHL:ssä tämä ilmiö on näkynyt 2010-luvulla väkevästi muun muassa Sidney Crosbyn ja Aleksandr Ovetshkinin välillä.

Nyt tarinoista on rustattu Crosbyn ja Ovetshkinin nimet hetkeksi sivuun. Tilalle on asetettu Auston Matthews ja Patrik Laine.

Winnipeg Jetsin ja Toronto Maple Leafsin peli oli omalla tavalla absurdi. Jets oli todella heikko kahden erän ajan. Se oli kuin sielunsa menettänyt ikuinen kulkija vailla päämäärää.

Mutta Jets on tunnejoukkue. Varsinkin kotona. Kun se saa jostain kipinän, siitä tulee todella vaarallinen, mistä yön peli oli jälleen yksi osoitus.

Tähän Patrik Laine istuu enemmän kuin hyvin.

Laineen ilta näytti olevan vaisu kahden erän jälkeen, mutta kolmannessa hän oli aivan kantavia voimia. Hän on maalintekijä ja ratkaisija, joka syttyy onnistumisista. Pelillinen perustaso on tällä hetkellä riittävä NHL:ään, mutta kun itseluottamus lähtee pelin sisällä kasvuun, tulee hänestä todella vaarallinen yksilö.

Illan ensimmäinen maali oli häneltä teknisesti todella upea suoritus. Kääntökuti kun ei ole mikään kaikista helpoin toteutettava asia lajissa nimeltä jääkiekko. Ja siinä vielä se, miten terävästi Laine sai kudin lähtemään, oli häikäisevää.

Toisessa maalissa Nikolaj Ehlers tarjosi mainion levityssyötön, mutta herranen aika mikä kuti Laineelta lähti suoraan syötöstä ja polvi jäässä -asennosta.

Nuo molemmat maalit olivat sitä aitoa taitoa, erikoisosaamista, mitä Laineella on. Syitä, miksi hän oli aivan NHL-draftin kärkinimien joukossa.

Kolmas maali taas aiheutti suoranaisen déjà vun.

***

Joissakin, hyvin harvoissa pelaajissa on olemassa piirre, mistä pystyt havaitsemaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että ”nyt tapahtuu”. Laine on yksi näistä.

Jatkoajalla Auston Matthewsin hukattua läpiajonsa Laine sai kiekon kaukalon oikeaan laitaan. Sitä ennen hän oli hakenut hyvän vauhdin alle. Jo siinä vaiheessa, kun hän sai kiekon lapaan, pystyi aistimaan, että nyt muuten saa Frederik Andersen (Maple Leafsin maalivahti) venyä kauden parhaimpaan koppiinsa.

Teknisesti osuma ei ollut niin erityislaatuinen mitä kaksi aiempaa, se oli enemmänkin tahtomaali.

Se rakentui halusta. ”Minä haluan olla sankari”, ”minä haluan olla isoin kirjaimin lehtien kannessa”.

Mutta se, miksi maali aiheutti déjà vu -ilmiön, oli se koko elekieli, mikä niin kyseisestä osumasta kuin Laineen pelin loppuvaiheen suorittamisesta välittyi.

Varsinkin nuorten MM-kisoissa samoja vireitä tuli ilmoille. Vaikka Laine ei huutanut täyden Hartwall Arenan keskeltä ylälehtereille sanan sanaa, pystyi häntä lukemaan kuin avointa kirjaa. ”Nyt pojat kuulkaa mennään pistämään verkot tötterölle”. Ja sitten mentiin.

Itseluottamus oli aivan rajatonta ja se näkyi niin taitavine harhautuksine kuin laukaisuhalukkuudessa. Ja terävyydessä.

Näitä hyökkäyksiä ja tilanteita mahtui useita siihen hienoon turnaukseen, mikä vuodenvaihteessa Helsingissä nähtiin.

Nyt ne samat piirteet välittyvät Winnipegissä.

***

Vaikka välillä Laineen peli näyttää hiihtelyltä, kyttäilyltä ja nihkeältä, on hän aivan kullanarvoinen pelaaja Jetsille.

Hänen kaltaisia aidosti kovia ratkaisijoita ei nimittäin ihan joka ketjuun ole lyödä, edes NHL:ssä.

Ja täytyy muistaa se kaikista kovin fakta: 18-vuotias.

Oilersin kapteeniksi vasta valitun Connor McDavidin kohdalla puhuttiin siitä, miten poikkeuksellinen pelaaja hän on, kun McDavid pisti pöytään jäätävän kovia suorituksia tulokaskaudellaan. Eivätkä ne väitteet olleet palturia.

Mutta siihen samaan pystyy myös Laine. Vaikka kokonaisvaltaisesti hän ei ole lainkaan vielä valmis pelaaja, hän on jo nyt uhka. Ja häneen luotetaan.

Laine on ollut Jetsin parhaita pelaajia otteluiden ratkaisuhetkillä, milloin Jets on hakenut esimerkiksi tasoitusta tai voittomaalia. Hän on erottunut esille yhdessä kapteenin Blake Wheelerin kanssa, joka on aivan jäätävän kova pelaaja.

18-vuotiaana Laine on ylivoimaisesti puhutuin suomalainen NHL-peluri. Aleksander Barkov on varmasti pelitaitavin, mutta luonteeltaan hyvin erilainen.

Nöyrä maestro, joka ei tee itsestään koskaan numeroa.

Laine taas on rokkitähti, nuori superstara, joka ei paljoa kanna paineita siitä, että nimi vilkkuu lehdessä jos toisessa, tai on miljoonaa kameraa ympärillä pukukopissa.

Hän tietää, että se kuuluu siihen maailmaan, missä hän on. Ja varsinkin, kun hän tavoittelee sitä asemaa, mistä hän sai ison maistiaisen yöllä.

NHL-tähtenä oleminen. Mitä kohti hän on menossa.

On täysi fakta, että Laineelle tulee kauden aikana hiljaisia iltoja. Pelejä, joissa mikään ei tunnu sujuvan. Jetsille tulee vaikeuksia ja huonoja putkia. Laine ei tule jatkossakaan iskemään joka peliin hattutemppua.

Mutta se ei vähennä yhtään sitä, miten hieno tarina suomalaiseen jääkiekkoiluun on rakentumassa. Tai on jo ponnahtanut isosti pinnalle.

Se, että olet 18-vuotiaana ratkaisija, luottopelaaja NHL-joukkueessa, on jo upea suoritus.

Mutta jäätävän kova Laine onkin jo nyt. Mitä hän onkaan siinä vaiheessa, kun alla on kausi tai kaksi taalajäillä?

Se on herkullinen mielikuva se.