Kolumni: Nuorten Leijonien tähdillä Ovetshkinin ajatusmaailmaa – ”Poikkeuksellisia suomalaisia”

HELSINKI. Nuorten MM-kisojen parhaat pelaajat tähän mennessä?

Sebastian Aho.

Patrik Laine.

Jesse Puljujärvi.

Edes Kanadalta yksikään pelaaja tai yksikään yhdistelmä ei näitä veljiä ohita.

Nuo pojat, tulevien vuosien isot kulmakivet suomalaisessa jääkiekkoilussa, ovat olleet mainioita.

Heissä on näkynyt paljon hyvää, mutta toki myös niin nuorten MM-kisojen tyylistä oireyhtymää. Jos niinkin radikaalia ilmaisua käyttää.

Into, tahto, halu ja visio.

Kun esimerkiksi Laine ja Puljujärvi saavat kiekon omalla alueella, ei heillä ole kuin yksi asia mielessä. Miten voisin tehdä maalin?

He ovat poikkeuksellisia suomalaisia jääkiekonpelaajia ja he tulevat olemaan poikkeuksellisia tähtiä.

Heillä on samaa ajatusta pelissä kuin esimerkiksi Aleksandr Ovetshkinilla. Ei Ovetshkin ajattele edelleenkään mitään muuta kentällä kuin sitä, että miten hän voisi tehdä maalin.

Laine ja Puljujärvi ovat tästä aivan selkeitä tapauksia. Jos he vain pystyisivät, eivät he varmasti edes lainaisi paljoa kiekkoa muille. Ei. Kun se ei ole se juttu.

Se kiekko pitää saada maaliin nyt ja heti.

He ovat maalintekijöitä.

Mutta minkä tuo superlupausten kaksikko on tajunnut tässä turnauksessa hyvin on se, että he pystyvät auttamaan toisiaan. Laine ja Puljujärvi ovat kämppiksiä maajoukkuereissuilla ja he tietävät erittäin hyvin sen, millainen pelaaja se toinen siinä ketjun vierellä on. Heillä on sama ajatusmaailma ja sama visio. Heillä on röyhkeyttä, mutta kykyä myös rakentaa. Vaikka se nyt ei olekaan se, mitä mieluisasti tekisi.

Esimerkiksi 1+2 Venäjää vastaan iskenyt Laine oli suorastaan vittuuntunut pelin aikana. Kyllä, varmasti siitäkin, että joukkueena Nuoret Leijonat olivat joutuneet takaa-ajoasemaan, mutta enemmänkin siksi, että niitä onnistumisia ei enää pelin toisella puoliskolla tullut.

Tuhlauksia. Ne, mitkä syövät kaikista eniten maalintekijän sielussa.

***

Mutta mikä tekee tuosta ketjusta huomattavasti paremman kuin mikään muu Nuorten Leijonien ketju tällä hetkellä on? Se visio siitä, mitä tässä ihan oikeasti haetaan.

Ketjun sentteri Aho on aivan jäätävä jääkiekkoilija. Monipuolisempaa pelaajaa ei tuosta joukkueesta löydy, vaikka mukana onkin Mikko Rantasta sun muuta. Ahon kiekkoaivot raksuttavat jäätävällä vauhdilla ja hän on aivan älyttömän fiksu pelaaja.

Aho jos joku osaa jäädyttää peliä silloin kun sitä pitää tehdä. Hän olikin ainoita surulliseksi menneen toisen erän tuoksinassa Venäjää vastaan, joka teki kiekkokontrolliliikkeitä myös muutenkin kuin pelkällä pystysuunnan pelin ajattelutavalla. Lauri Marjamäki on kasvattanut Ahosta pelaajan, joka ymmärtää pelitavan merkityksen kokonaiskuvassa.

Aho on täydellinen pelaaja myös ketjukavereilleen. Hän pystyy ruokkimaan niin älyttömän maalinälkäisiä hyökkääjiä rytmittämällä peliä juuri heille sopivalla tavalla. Laine ja Puljujärvi haluavat koko ajan kiekkoa nopeasti ylöspäin ja vauhtiin, ja sinne Aho sitä kiekkoa myös saa.

Aho myös ottaa roolia puolustuspäässä ja tasapainottaa niin hyökkäysvoimaisia laitureita älykkyydellään. Ei se sattumaa ole, että Aho johtaa tällä hetkellä niin nuorten MM-kisojen tehotilastoa (+4) kuin Liigan tehotilastoa (+19, selvä ero muihin).

Tehotilaston merkityksestä voi käydä loppuun asti keskustelua, mutta mikäli joku pelaaja selkeästi erottuu siinä, kertoo se enemmän pelaajasta itsestään kuin joukkueesta.

***

Se kombinaatio, mikä tuolla ketjulla on jalkeilla, on kutkuttava. Niin paljon maalintekovoimaa, niin paljon taitoa, niin paljon näkemystä siitä, että miten sitä taitoa rutistetaan irti.

On luonnollista, että tuollaiselle ketjulle syntyy kemiaa. On aiempaa historiaa, on peliälyä ja on sama ajatusmaailma siitä, että mitä nyt tehdään.

Eikä tuo ketju kanna mitään ulkoisia paineita. Voisi hyvin uskoa, että tuon ketjun jäsenet eivät tunne mitään muuta painetta kuin sitä, minkä he itse muodostavat päähän.

Eli miten pystyn saamaan kiekon häkkiin.

Sehän se heille ylivoimaisesti tärkeintä on, vaikka kuinka sössöttäisi viisikkopelin tärkeydessä ja puolustuspelaamisesta sun muusta.

He ovat tulospelaajia ja he janoavat tulosta. Tuo kaikki varsinkin Laineen ja Puljujärven kohdalla.

Välillä se armottoman kova halu kostautuu siinä, että päävalmentaja Jukka Jalosen hakema viisikon harmonia rikkoontuu. Välit kasvavat liian pitkiksi, tulee ylipelaamista ja liiallista riskin ottoa.

Mutta se on hyvin luontaisaa. Kun on vain niin polttava halu saada sitä tulosta aikaiseksi.

Sitä he ovat saaneet ja sitä he tulevat saamaan. Sen verran kovat pohjat ovat olemassa.

Enemmänkin kysymys on se, että pystyykö mikään ketju takaa nousemaan edes yhtään lähelle tuloksen teossa? Tuolta ketjulta sitä tulee, mutta entä muilta?

Suurin jännitys Suomen peleissä onkin se, että mitä tuo ketju nyt keksii? Mitä he näyttävät? Miten he taas luovat huippupaikan? Täräyttääkö Laine vihaisella rannelaukauksellaan kiekon nuottaan? Puskeeko Puljujärvi läpi ja veivaa kaverin veskarin täysin kioskille?

Niin kutkuttavaa. Mutta samalla he ovat niin huikeita suoranaisia markkinointikoneita koko nuorten MM-kisoille.

Ilari Savonen, Helsinki
Twitter: @ilarisavonen