KHL:ään Tapparasta vaihtaneella ”legendat” jääneet kokematta – ”Vähän pettynyt”

Leijonien maalilla Karjala-turnauksessa torjunut Juha Metsola ehti tulla Suomessa hyvin tutuksi Tapparan maalilla, missä hän ehti olla muun muassa viimeisinä kolmena kautena viemässä Tapparaa aina finaaleihin asti.

Joka kerta tuloksena oli kuitenkin hopea, kun ensin Ässät oli parempi ja sen jälkeen Kärpät kahtena viimeisimpänä keväänä.

Kesällä eteen tuli muutos, kun Metsolalla osoite vaihtui Tampereelta todella itään.

Habarovski ja Amur kutsuivat.

Siellä alku on ollut jopa yllättävän rauhallinen ja ongelmaton.

– Totta kai se oli iso muutos, kun uusi maa ja uudet kuviot tulivat. Tampereella oli kiva kotosella asua, mutta ei siinä mitään. Ihan hyvinhän tuossa on mennyt, Metsola sanoo alkutaipaleesta SuomiKiekko-sivustolle.

Kielimuurikaan ei ole tuottanut liikoja ongelmia.

– Onhan se siellä toki, mutta kyllä siellä selviää. Mikään ei toimi, mutta kaikki hoituu – niin taisi joku joskus siitä maasta sanoa. Mutta se Habarovski on ihan fiksu paikka, siisti ja turvallinen kaupunki. Ei sen suhteen ole ollut kyllä mitään ongelmia ja ihan positiiviset fiilikset ovat siitä jääneet.

Moni KHL:ssä hieman pidempään pelannut tai siellä vieraillut pelaaja on kertonut legendoista ja kaikennäköisistä sattumuksista.

Niitä Metsolalle ei ole tullut, mikä jopa vähän harmittaa.

– Ei ole tullut mitään! Olen ollut vähän pettynynytkin, kun ei ole ollut mitään hassua tai ihmeellistä, tai ole mitään hullua tapahtunut. Kaikki on mennyt ihan normaalisti.

– Totta kai siellä on vähän erilaista, mutta ei ole mitään älytöntä tapahtunut, Metsola käy läpi.

Lennellään, lennellään, lennellään

Jos Tampereella Metsola sai tottua Tapparan kanssa siihen, että lentämällä matkustamista tapahtui käytännössä vain Ouluun, on lentäminen tullut hyvin tutuksi Amurin kanssa.

Lyhyet bussimatkat ovat vain kaukainen muisto siitä, mitä arki on ollut nyt.

– Tuohan se omat haasteensa, varsinkin meillä, kun lennetään aina pitkiä matkoja. Se on oikeastaan aivan sama mihin mennään, niin se on vähintään se seitsemän tuntia ja aikaerot siihen päälle. Mutta itse asiassa odotin, että sen kanssa olisi ollut vähän vaikeampaa. Kuitenkin loppujen lopuksi sekin on mennyt yllättävän hyvin.

– Totta kai se aikaero on siinä ollut vähän se juttu, että menee kroppa sekaisin siitä, että paljonko se kello oikeasti on. Mutta kokemuksia, kokemuksia.

Niin, aikaero.

Jokerit on KHL:n itäisimpiin kohteisiin matkustaessaan käyttänyt tyyliä, jossa se pysyy Suomen ajassa, vaikka paikallinen aika olisi huomattavasti eri.

Amurilla käytössä on täysin toisenlainen tyyli.

– Me etelään aina siinä ajassa, mihin me mennään. Vaihetaan aikaa aina, koska sieltä päin kun tulee, niin se on aika mahdotonta elää siinä ajassa mikä se siellä meillä on. Kaikki jotka taas sinne tulevat, niin elävät sitä omaa aikaansa. Me kun pelataan kotona illalla, niin se on yleensä kaikille muille aamu. Se olisi sitten aika mahdotonta elää siinä omassa ajassa toisin päin.

Pudotuspelijunassa

KHL:ssä Metsolan seura Amur ei kuulu aivan niihin ”isompiin”, vaan se on enemmänkin löytänyt itsensä viime kausien aikana pohjasakista.

Hannu Jortikan aikana seura oli hieman paremmassa iskussa, mutta varsinkin viime kaudella eteen tuli pohjakosketus.

Nyt tavoitteena on ollut yksinkertaisesti parantaminen.

– Lähdettiin parantamaan siitä viime kaudesta, kun olivat viimeisiä ja saivat vain 45 pistettä. Siinä ollaan ihan onnistuttu ja ollaan vielä pudotuspelijunassa, mutta rimpuiluahan se on ollut. Voitaisiin voittaa kenet tahansa, mutta aika harvoin voitetaan, Metsola naurahtaa.

– Tiukoista maalin peleistä on tullut paljon tappioita ja en tiedä, että onko se ollut meillä mitenkään hirveästi vuoristorataa. Aika tasaista.

Alkukautta Metsola ei nimitä mitenkään kaksijakoiseksi.

– Välillä voitetaan, välillä hävitään. Ei ole ollut oikein kummankaan suhteen mitään pitkiä putkia, että oltaisiin oltu voittoputkessa tai että oltaisiin hävitty useampi peli putkeen.

Monissa KHL-seuroissa yleinen tarina on ollut se, että jos tappiota tulee tai tappioita putkeen, ilmestyy pukukopin luo vihaisia pukumiehiä johtoryhmästä.

Onko tätä samaa ilmiötä näkynyt teillä vai onko sen suhteen seurassa rauhallisempi kulttuuri?

– Totta kai isoissa seuroissa ne paineet ovat ehkä vähän erilaisia ja odotukset myös vähän kovempia. Meillä ei ehkä ole ihan sitä samaa painetta tai odotusarvoa, että pitäisi jokainen peli voittaa. Mutta totta kai heilläkin (johtoryhmällä) on halua, että voitetaan ja halua, että päästään pudotuspeleihin.

– Mutta kyllä siellä välillä kun pelataan vähän huonosti, niin tulee vihaista äijää heilumaan. Mutta ei nyt mitenkään pahasti, Metsola hymähtää.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen