HIFK:n ykkösveskari Ville Husso on päässyt alkukaudesta otsikoihin pudotettuaan kesän aikana painoaan peräti 13 kiloa.

Tapauksessa ei ole oleellista se, että Husso on pudottanut elopainoaan. Se nyt ammattilaisena kuuluu yksinkertaisesti hänen työnkuvaansa – huippu-urheilijan kuuluu olla huippukunnossa. Ei puuseppäkään saa mitään ylimääräistä kiitosta siitä, että hän huoltaa koneitaan. Se on sitä perusduunia, joka ylipäätänsä mahdollistaa työnteon.

Merkityksellistä on se, miksi parikymppinen NHL-varaus joutuu tässä vaiheessa uraansa tekemään näinkin suuren korjausliikkeen. Ja kaikista huolestuttavinta on, ettei Husso suinkaan ole ongelman kanssa yksin.

SuomiKiekko-sivuston tietojen mukaan jo viime talvena alle 20-vuotiaiden kisoihin matkanneessa ryhmässä oli huolestuttavia testituloksia. Rasvaprosentti huitelee liian korkealla, eikä hapenottokyky yksinkertaisesti ole riittävällä tasolla. Huippukiekkoilijat eivät näin täytä huippu-urheilijan kriteerejä.

Kanadastakin löytyy esimerkiksi huippulupaus Sam Bennett, joka ei taannoin saanut vedettyä yhtäkään leukaa. Kaikenlaisia yksilöitä siis löytyy, mutta kokonaiskuva ei yksinkertaisesti mairittele sinivalkoisia. Tasoituksen antaminen osa-alueella, joka on paljolti kiinni viitseliäisyydestä, on yksinkertaisesti laiskaa ja typerää.

Kun Suomen pelaajamassa on valmiiksi kilpailijamaita pienempi, ei olisi varaa antaa yhtään eteen. Huolestuttavaa on sekin, että tuskin viime talven ryhmän testitulokset olivat mikään poikkeus sääntöön. Toisin sanoen tätä menoa se pelaajamassa, josta huippulupaukset tulevat, on koko ajan entistä haavoittuvaisempi.

Ylimääräiset kilot vievät pois koordinaatiota, luovat erilaista riskiä harjoitteluun ja yksinkertaisesti vähentävät rutkasti todennäköisyyttä päästä absoluuttiselle huipulle. Husso ei ole ainoa lupaus, joka olisi voinut kesän aikana soittaa Jutta Gustafsbergille.

Pullaposkilupauksilla on vaakaan katsomisen paikka.

Jaakko Käyhkö
Twitter: @JaakkoKayhko

Aiheet Husso Ville Liiga Pääuutiset