SuomiKiekko-sivustolle Tshekin MM-kisat paikan päältä raportoivat toimittaja Ilari Savonen niputtaa Leijonien turnauksen yhteen sen jälkeen, kun se päättyi torstaina tappioon isäntämaalle puolivälierissä.

***

Leijonien osalta torstain Tshekki-peli oli monelta tavalta tyly. Se sisälsi todella härskejä tapahtumia, mutta se oli samalla tuloksen osalta oikeudenmukainen.

Tuomaritoiminta ei ollut sitä, oikeudenmukaista, mutta kun tulos oli lopulta taululla 5-3, ei ottelusta poistunut eteenpäin väärä joukkue.

Tshekki oli hieman parempi.

Leijonat ei yltänyt sen parhaimpaan suoritukseensa, läheskään.

Kiekollisessa pelissään Leijonat oli ihan koko pelin ajan muuta kuin oma itsensä. Virhealtis ja kuoressaan pysyvä. Varsinkin alussa. Siinä varsinkaan se ei saanut minkäänlaista painetta toiseen päätyyn kuin vasta ensimmäisen periodin loppuhetkillä.

Toisessa erässä se oli parempi, mutta sitten tuomarit paskoivat housuun. Jälleen.

Petri Kontiolan jäähystä ja maalin hylkäämisestä on käyty eniten keskusteluja ja se oli hyvin kyseenalainen ratkaisu. Varsinkin se, että lopputuloksena tilanteesta oli maali hylkääminen ja Leijonien jäähy, se oli hyvin kohtuutonta. Ottaen kuitenkin huomioon se, että maali olisi voitu hyväksyä ja tilanteesta nyt ei missään nimessä olisi pitänyt kääntää etua Tshekille.

Rikkoiko Kontiola tilanteessa? Ehkä. Rikottiinko Kontiolaa tilanteessa? Ehkä. Nousiko kumpikaan noista selkeästi toisen yläpuolelle? Ei.

Se, että Tshekki sai tilanteesta ylivoiman siinä vaiheessa, kun alla oli jo yhdet kakkoset molemmille, eli tilanteessa mentiin neljällä neljää vastaan, oli hyvin kohtuutuntoa.

Ei ollut toki sitten mikään hirveä yllätys, että tilanteesta seuranneella ylivoimalla Tshekki painoi johtomaalin taululle. Ei todellakaan mikään yllätys.

Mutta jo sitä ennen todella härskiksi tilanteeksi nouse se, että alivoimalla, mikä tuli Tshekin pelaajan sukeltamisen jälkeen, Leijonien Joonas Kemppaisen maila huitaistiin tylyllä tavalla käsistä. Ei jäähyä. Eikä sekään ollut yllätys, että kokenut kehäkettu, upean pelin pelannut Jaromir Jagr kävi veivaamassa rauhassa pelin tasoihin, kun tilaa jäälle tuli yllättävän paljon. Ei todellakaan mikään yllätys.

Todella isoja, väärin menneitä ratkaisuja, puolivälierissä. Mutta hei, nyt puhutaan IIHF:stä.

On kerta kaikkiaan merkillistä miten kansainvälisen jääkiekkoliiton alaisuudessa tuomaritoiminta menee jo toista kevättä putkeen juuri niillä kriittisillä hetkillä aivan päin persettä. Minskin viime vuoden finaalin tapahtumia kun ei edes halua muistella.

Ensin tulee Venäjä-peli Ostravan lohkon alkulohkon päätteeksi, missä Leo Komaroville saadaan keksittyä polvitaklauksesta ulosajo, kun taklaus on puhdas ja osuu ylävartaloon. Sitten vielä tuomarit alistuvat ties mihin puolivälieräottelussa, missä toisena joukkueena on isäntämaa Tshekki.

Häpeällistä.

Mutta ei IIHF:ää kiinnosta. Ei laisinkaan. Sille tärkeintä on se, että fyrkkaa puskee ovista ja ikkunoista sisään ja viihdetuote on kunnossa.

No totta kai se on kunnossa, kun kotijoukkue saa temmeltää epäoikeudenmukaisuuden keskellä iloisesti menemään.

Sinänsä Kari Jalonen, jota varmaan aletaan hiljalleen haukkumaan valittajaksi, mikä on täysin absurdia, sanoi hyvin pelin jälkeen.

– Enkä halua itkeä tai saada itkijän mainetta tai valittajan mainetta, että tulee häviäjänä itkettyä tuommoisista, mutta kyllä me tarvitaan oikeudenmukaisuutta näihin peleihin. Se on selvä asia.

Se kulttuuri, että Suomessa aletaan puhua itkemisestä varsinkin tuomareiden kohdalla, kun eteen on tullut hyvin isoa epäkohtaa, on häpeällistä paskaa. Epäkohtiin pitää puuttua aina, kun sellaisia tulee eteen.

Perustellusti.

Mutta se siitä aiheesta. Joka tapauksessa kyseiset ratkaisut olivat ohjaamassa melko radikaalisti ottelua, joka lopulta päätti Leijonien turnauksen Tshekissä.

Se matka, minkä Leijonat taittoi, oli vahva. Puolivälieräottelu vaan kun määrittää sitten lopulta niin paljon sitä makua, mikä turnauksesta jää. Jos sen häviät, on lopputulos heikko ja pettymys. Varsinkin ”isolle maalle”. Jos taas puolivälierän voitat, pääset kuitenkin taistelemaan joko mestaruudesta tai vähintään pronssista.

Sitä mahdollisuutta neljä kertaa vastustajan putkeen alkulohkossa nolanneelle ja Venäjän vielä Ostravan rupeaman päätteeksi voittaneelle Leijonien joukkueelle ei tullut.

Leijonien päävalmentaja Jalonen olikin hyvin tunteikas ja oli jopa lähellä murtumista Tshekki-pelin jälkeen suomalaisen median niin sanotussa ”media scrumissa”, eli missä kaikki tv-tahot, radiot, kirjoittavat mediat sun muut ovat ympärillä.

Olin itse aivan Jalosen vieressä ja pystyin havaitsemaan niitä tunneaaltoja, missä Jalonen kyseisellä hetkillä eli.

Ensin todella suuri ärtymys siitä, millaista epäoikeudenmukaisuutta tuomaristolta oli tullut ja sitten herkistyminen siitä, miten ylpeä hän oli Leijonien joukkueen tekemästä työstä MM-kisojen matkalla.

Se kun oli hieno marssi sen jälkeen kun ottaa huomioon miten heikosti se alkoi alkulohkon USA-ottelusta. Leijonat kasvoi joukkueena huomattavasti ja pystyi käsittelemään eteen tulleita epäkohtia ja farsseja varsin hyvin.

Nyt vain ratkaisevalla hetkellä kolmannessa erässä Tshekkiä vastaan se ei enää löytänyt tietään pistää tasoitusmaalin jälkeen sitä yhtä kiekkoa sisään, minkä taas pappa nimeltä Jagr löysi.

Ja kaikki kunnia hänelle. Hän, 43-vuotias, kaikkien ihannoima ikoni, nousi kentän parhaaksi pelaajaksi ja vei Tshekin jatkoon kotiyleisön edessä.

Uskomaton pelaaja.

Mutta hän myös katkaisi Leijonien turnauksen ja taipaleen.

On hyvin vaikea väittää Jalosen ensimmäisen arvokisaturnauksen olleen epäonnistunut. Tuloksesta ei tullut sitä, mitä joukkueelta olisi voinut odottaa. Siksi pettymys oli valtaisa.

Monenkin syyn kautta Jalosella tippa oli lähemmäs linssissä median edessä pelin jälkeen.

Joukkueena Leijonat oli kuitenkin kasvanut ja kasvanut koko ajan, mutta sillä ratkaisevalla hetkellä se ei pystynyt tekemään sitä. Se ei pystynyt ottamaan sitä tarvittavaa askelta vielä eteenpäin.

Siksi anti onkin ristiriitainen.

Pitääkö suorituksen suoritus kääntää kohtuullisen positiiviseksi vai lopputuloksen kannalta heikoksi suorittamiseksi?

Se on hyvä kysymys.

Ilari Savonen, Praha
Twitter: @ilarisavonen

Aiheet Artikkelit Leijonat MM2015 Pääuutiset