Leijonat sai hienoja uutisia maanantaina illalla, kun Nashville Predatorsin Pekka Rinteen tulo MM-kisoihin varmistui (lue lisää).

Paikan päällä Ostravassa ja Prahassa kisat seuraava ja raportoiva toimittaja Ilari Savonen käy läpi illan isoa uutista kommentissaan.

***

Viime keväänä etukäteen Rinteen tulolle Leijonien maalille ei annettu mitenkään hirveän merkittävää hurraa-huutoa. Alla oli pitkä poissaolo loukkaantumisen myötä ja vasta muutamahkoja pelejä NHL:n puolella. Silloin loisti Tuukka Rask, hän oli valokeilassa, missä Rinne ei ollut lainkaan.

Mutta ääni muuttui kellossa Minskin kisojen aikana. Rinne oli mahtava. Hän oli päässyt kiinni sille tasolle, mitä hän on parhaimmillaan ollut NHL:ssäkin. Todella laadukas maalivahti, joka liikkuu hyvin ja osaa käyttää isoa kokoaan hyväkseen.

Aivan kultaan asti Rinne ei Leijonia saanut hinattua, mutta hänen omasta panoksestaan se ei jäänyt kiinni. Enemmänkin kysymys olisi voinut asettaa siihen, että missä Leijonat olisi ollut ilman Rinnettä, vaikka toki senkin pyöritelly on sinänsä turhaa.

Kevään jälkeen Rinne sai rauhassa valmistautua kohti tulevaa kautta NHL:ssä. Siellä jälki syksyllä oli häikäisevää.

Rinne oli pitkään aivan ykköshevonen esimerkiksi Vezina Trophyyn liittyvässä kisassa, eli NHL:n parhaalle maalivahdille jaettavan pokaaliin liittyvässä pyörittelyssä.

Yksi loukkaantuminen piti hetken Rinteen pois ja keväällä kun Predatorsin hieman ylisuorittanut joukkue alkoi notkahtaa, oli Rinteelläkin haastavia aikoja Predatorsin tolppien välissä.

Mutta silti hän sai täysin ansaitusti valinnan ehdolle Vezina Trophyyn yhdessä Montreal Canadiensin Carey Pricen ja Minnesota Wildin Devan Dubnykin kanssa.

Sen kisan Price hyvin todennäköisesti vie, mutta ei Rinne mitenkään huono vaihtoehto tuossa ole. Päinvastoin.

Sekin on aivan täysi fakta, että kun Price ei tule vahvistamaan Kanadaa MM-kisoihin, on Rinne kisojen paras maalivahti. Piste.

Se vaikutus, mikä Kempeleestä kotoisin olevalla Rinteellä on koko joukkueeseen ja varsinkin puolustukseen, oli jo Minskissä häikäisevän kova. On aina huomattavasti paljon helpompi pelata missä tahansa pallopelissä, kun tietää, että maalivahtiin homma ei kaadu. Kun tietää, että yksi virhe ei välttämättä kaada koko korttitaloa. Tulee isoja torjuntoja, jotka luovat turvaa ja itseluottamusta. Hyvällä maalivahtipelillä eteen tulee aina mahdollisuus.

Lähtökohtaisesti Leijonilla on viime vuotta parempi joukkue jalkeilla, paperilla. Se, että miten se jalostuu menestykseen, on toki iso kysymys. Mutta kun tuohon joukkueeseen lyötiin vielä Rinne kaiken päälle, ei Leijonien mahdollisuuksia voi yhtään vähätellä.

Ja miksi pitäisi? On totta kai fakta se, että monella joukkueella on hyviä nippuja jalkeilla kisoissa. Kanadalla on Sidney Crosbyä ja sun muuta. Mutta ennenkin jo sillä, että maalivahtipeli on erittäin laadukkaalla tasolla, on rakennettu MM-kisojen mittaisessa turnauksessa hyviä tarinoita. Ja kun se nyt on ilman mitään todella isoa yllätystä erittäin kovalla tasolla, niin miksi pitäisi lyödä jarruja kehiin?

Edessä on hieno kevät Leijonien kannalta. Isoja mahdollisuuksia, paljon voitettavaa. Nyt vain kysymys on se, että miten toimivan konseptin tuo ryhmä ja valmennusjohto saakaan rakennettua jalkeille. Löytyykö maalintekovoimaa tarpeeksi? Se nyt oikeasti onkin se isoin kysymys.

Asiat ovat lupaavalla tasolla Leijonilla. Se varmasti näkyy myös kotikatsomoiden kiinnostuksessa. Edessä ovat muutenkin varmasti upeat MM-kisat, jonka yhteydessä väsyneet dissaamiset ja vähättelyt voivat olla melko koetuksella.

Ja hyvä niin. Tuotteen mielenkiinnolla on aidot perusteet takanaan.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen