Kolumni: Iso kiitos Kärpille ja JYPille

Toimittaja Ilari Savonen käy läpi menneen Kärppien ja JYPin välieräsarjan antimia.

***

Silloin kun selvisi se, että juurikin Kärpät ja JYP kohtaavat välierissä, nousi pinnalle ensimmäisenä tunteena innostus.

JYP oli ollut vakuuttava Bluesia vastaan ja se pisti kaikki tasaisen sarjan ennakko-odotukset romukoppaan. Se pimensi Kim Hirschovitsin ja pelasi omilla vahvuuksillaan. Terävä hyökkäys oli aidosti terävä.

Kärpät taas on ollut koko kauden ajan iso mestarisuosikki ja kyseinen asema varmasti vahvistui entisestään, kun Kärpät värväsi siirtorajalla riveihinsä kaksi vahvistusta KHL:stä.

Molemmilla joukkueilla oli kasassa huikean kovat hyökkäysarsenaalit ja jo runkosarjassa kohtaamiset olivat erittäin tiukkoja ja värikkäitä.

Ensin sarjassa lyötiin hirveään tahtiin maaleja ja ylivoimia kehuttiin kilpaa. Maalivahtien suorituksille asetettiin kysymysmerkkejä ja peluutusta mietittiin kuumeisesti.

Mutta kaiken keskellä yksi asia nousi vahvasti pinnalle:

Pelin virtaus ja sen sisältö.

Kun nyt seitsemän kamppailun jälkeen katsoo menneeseen, ei tästä sarjasta oikeasti pysty kaivamaan kovin montaa negatiivistä puolta erityisesti sen suhteen, että millaisia taisteluja joukkueilta nähtiin.

Viimeisen ja ratkaisevan pelin jälkeen molemmat päävalmentajat sekä useampi pelaaja kehuivat kilpaa sitä, miten rehti sarja nyt nähtiinkään. Ja eivät he väärässä ole.

Ei suurempia ylilyöntejä, vaan koko ajan focus vahvasti pelaamisessa. Roikkumista, kahvaamista sun muuta hirveää pelin pilaamista oli todella vähän, vaan nyt oikeasti mentiin ja pellailtiin, kuten pohjoisessa voisi sanoa.

Ja kun laitetaan viivoille kaksi hyvin luisteluvoimaista, taitavaa ja tulivoimaista joukkuetta, niin lopulta sitä saatiin, mitä pystyttiin odottamaan:

Helvetin hyvää lätkää.

Lähtökohtaisesti olisi voinut odottaa, että Kärpät olisi ollut askeleen edellä, vaikka samalla taas juurikin kuusi tai seitsemän peliä olivat odotuksena eivätkä sinänsä tulleet mitenkään yllätyksenä. Mutta se, että kuinka koville JYP Kärpät löi, oli vain ja ainoastaan erittäin positiivinen juttu.

Hieman paremmalla tuurilla, hieman paremmalla viimeistelyllä finaaleissa voisi olla JYP. Erot olivat niin pieniä. Kärpät oli pari kertaa juuri ratkaisevilla hetkillä hieman parempi joukkue tiukoilla hetkillä, jolloin vaadittiin voittavia asioita. Sen kokemus paistoi läpi.

Sillä se lopulta kuitenkin käänsi sarjaa itselleen, vaikka paljon kotiedun merkityksestä onkin ehditty puhua.

Mutta missään nimessä ei voi syyttää JYPiä. On nostettava hattua valmennusjohdolle ja päävalmentaja Marko Virtaselle siitä, miten paljon he saivat pelaajistosta irti. Tuli vielä esimerkiksi erittäin fiksuja peluutusratkaisuja, joilla muun muassa yksi peli kääntyikin JYPille.

Loppupeleissä aivan sellaista selkeää alisuorittamista ei kovin paljoa JYPin leirissä ollut. Se kertoo paljon hyvää, aina.

Ja se ilme ja se vimma, millä JYP vielä seitsemännen pelin loppuhetkillä tuli, oli järkyttävän upea. Se ei saanut tällä kertaa palkintoa, vaan Kärppien kokenut osasto pystyi selviytymään ja sai tintattua kiekon vielä tyhjiin ja sarja oli siinä.

Mutta jos katsoo mennyttä matkaa, niin voiko JYP olla aidosti kovin pettynyt siihen, että mitä se sai aikaiseksi? Ei.

Totta kai harmitus on kova, kun paikkaa finaaleihin ei tullut. Mutta se ei jäänyt kiinni siitä, etteikö asenne tai yrittämisen taso olisi ollut siellä, missä sen näissä peleissä pitääkin olla.

JYP kaatui saappaat jalassa. Nyt ei riittänyt, vaikka panos oli huikean kova.

Mutta samalla se on myös osoitus Kärpille monista hyvistä asioista. Kärpät ei missään nimessä saanut yhden minkäänlaista vapaalippua finaaleihin, vaan sen oli aidosti taisteltava itsensä sinne. SaiPa ei pystynyt antamaan kunnon vastusta, JYP pystyi.

JYPillä oli runkosarjassa omat vaikeat hetkensä, mutta jos esimerkiksi katsoi keväällä vielä pelaajien henkilökohtaisia suorituksia, niin kyllähän joukkueesta nousi muun muassa esille monta nuorta onnistujaa. Markus Hännikäisen kausi oli tai on ollut upea, hattu päästä. Juuso Pulli väläytteli paljon, Valtteri Kemiläisessä on potentiaalia, Topi Nättisestä on varmasti vielä hyväksi liigapelaajaksi ja niin edelleen.

Ja sellainen aito JYPin brändi kuitenkin paistoi loppupeleissä ilmi. Raikas, terävä ja vaarallinen hyökkäyspelaaminen. Se oli läsnä koko ajan.

Nyt kokenut, laajan materiaalin Kärpät oli vain hitusen parempi.

Mutta ehdoton kiitos pitää antaa molemmille joukkueille, Kärpille ja JYPille. Välieräsarja oli todella hieno seurattavaksi. Sitä oli toimittajankin näkökulmasta hienoa olla fiilistelemässä läheltä.

Vaaditaan paljon finaaleilta, että ne kiilaavat tämän sarjan edelle.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen