Toimittaja Ilari Savonen seuraa Liigan finaalit hyvin läheltä ja juttuja on luettavissa sivustoltamme pelipäivästä toiseen.

Tappara onnistui selvittämään kaksi selkä seinää vasten -tilannetta, kun se nappasi voiton niin viidennestä kuin kuudennesta finaaliottelusta Kärppiä vastaan.

Mitä näiden pelien taakse mahtuikaan? Miksi taival eteni aina seitsemänteen peliin asti?

Alla purkua ja taustoja:

***

Keskiviikko, 22.4.2015. Finaalipäivä 5.

Kärpät oli edennyt Tampereelta otetun vierasvoiton myötä tilanteeseen, jossa sillä oli jo keskiviikkona mahdollisuus laittaa finaalisarja pakettiin ja napata toinen peräkkäinen mestaruus.

Oululaisjoukkueen valmennus ei tehnytkään yhtään muutosta siihen nähden, mitä kokoonpano oli ollut neljännessä pelissä.

– Oikein jännittää, kun mennään samoilla sen jälkeen mitä tässä on rulettia pyörittänyt. Oli hyvä vapaapäivä tuossa, enkä nähnyt mitään syytä että olisi tarvinnut muuttaa. Hyvä kokoonpano oli viimeisimmässä pelissä ja tänään sama juttu, Kärppien päävalmentaja Lauri Marjamäki pyöritteli ennen peliä.

Tappara puolestaan oli tehnyt merkittävän muutoksen, kun Kristian Kuusela ja Olli Palola saivat sentterikseen nyt Josh Greenin, joka vaihtoi paikkaa Jarkko Malisen kanssa.

– Haetaan voimaa enemmän sinne maalin eteen varsinkin Kuuselalle ja Palolalle ja tietenkin myös aloitusvoimaa. Tässä kun on muutama tappio nyt tullut peräkkäin, niin silloin niitä muutoksia on hyvä tehdä. Saadaan vireyttä ja pientä muutosta sinne jäälle, Tapparan päävalmentaja Jussi Tapola perusteli muutoksia.

Näistä muutoksista jälkikäteen paremmin onnistui Tappara, kun Kuusela, Palola ja Green olivat viemässä Tapparaa toisessa erässä kahden maalin karkumatkalle.

Kolmannessa erässä Raksilan pelin ilme muuttui täysin aiemmasta, sillä shakki muuttui sirkukseksi ja maaleja alkoi tippua melkoiseen tahtiin.

Tapparan neljännen maalin jälkeen eteen tuli merkittäviä muutoksia, kun Kärppien päävalmentaja Marjamäki päätti vaihtaa muutaman helpohkon maalin taaksensa päästäneen Tomi Karhusen pois tolppien välistä ja hänen tilalleen asteli Iiro Tarkki.

Kärpät tuli vielä maalin päähän, mutta ei onnistunut nousemaan tasoihin. Täten Tappara kavensi sarjan tilanteen ja vieritti ratkaisua eteenpäin.

Puheenaihe

Koko finaalisarjan alkuvaiheet torjuntavuorossa olleen Karhusen komennusta tolppien välistä pois pyöriteltiin kovasti vielä pelin jälkeen. Karhunen poistui hallilta hyvin pettyneenä, kun taas tilalle vaihdettu Tarkki myönsi, ettei hän astellut tehtävään mielellään.

– Nyt pelataan finaaleita kuitenkin, niin totta kai olisin toivonut, että oltaisiin voitettu tämä peli. Silloin yleensä ei tarvitse vaihtaa maalivahtia, jos voitetaan. En toivonut joutuvani maaliin tänään, Tarkki myönsi suoraan.

Tapparan leirissä päävalmentaja Tapola kävi voitosta huolimatta erittäin lämpöisenä vielä kamppailun jälkeenkin, syynä oli tuomariston toiminta varsinkin muutamassa tilanteessa.

– Jäähyt olivat vähän ihmeellisiä. Ensin (Ivan) Huml yritti sukeltaa yhden kerran toisessa erässä ja onneksi tuomarit eivät siihen menneet. Sitten koin, että oli vähän epäoikeudenmukaista yhdessä aloituksessa, missä meidän (Jukka) Peltolaa estettiin ihan täydellisesti pääsemästä kiekkoon ja kohta me oltiin boxissa. Se tuntui kyllä kummalliselta siinä vaiheessa ja siinä hetkessä. Olisi pitänyt tulla Kärpille kakkonen ja tulikin meille kakkonen. Se ei mennyt kyllä mun mukaan niin kuin piti, Tapola puhisi.

5. finaali: Kärpät-Tappara 3-4, voitot 3-2

Perjantai, 24.4.2015. Finaalipäivä 6.

Kun perjantaina aamulla yhdeksän jäljestä asteli Hakametsän jäähalille, tuli eteen hyvin mielenkiintoinen näky. Kärppien kokoonpanon ylimääräisten pelaajien jäällä joukkio oli paljon puhutteleva. Maalilta viidennessä pelissä vaihdettu Karhunen oli menettänyt myös kuudennen pelin suhteen aloittavan vahdin roolin Tarkille.

– Iiro on tainnut pelata yhdeksän peliä ja Karhunen kahdeksan. Kaksi hyvää maalivahtia tuossa on ja aina pelien jälkeen mietitään kokoonpanoja. Tällä kertaa valmennus päätyi yksimielisesti siihen, että Iiro on maalissa, kärppäluotsi Marjamäki perusteli maalivahtivalintaa.

Kenttäpelaajien suhteen ylimääräisinä oli esimerkiksi koko SaiPasta tullut kolmikko, kun sekä Dan Spang, Ryan Glenn kuin Patrick Davis pörräsivät jäällä. Näiden lisäksi myös tshekkivahvistus Lukas Kaspar oli jäänyt pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle.

Tappara sen sijaan luotti voittaneeseen kokoonpanoon, eikä kirvesrintojen valmennusjohto lähtenyt tekemään muutoksia siihen.

Yhdessä sai jatkaa jo keskiviikkona tuhoa tehnyt Henrik Haapalan, Pekka Jormakan ja Jan-Mikael Järvisen ketju, joka myös vastasi Tapparan illan ensimmäisestä osumasta perjantain pelissä.

Tällä kertaa Haapala pääsi Jormakan roikkukiekon jälkeen hyvään paikkaan ja ujutti kiekon rystyltä ohi Kärppien maalilla torjuneen Tarkin.

Oululaisjoukkue tuli tasoihin kuitenkin kolmannessa erässä, kun Ben Maxwell osoitti maalintekijän kliinisyyttä odottamalla rauhassa ja sijoittamalla kiekon napakalla rannelaukauksella ohi Tapparan vahdin Juha Metsolan.

Kärpät oli perjantain pelissä vahvempi varsinkin ensimmäisessä ja kolmannessa erässä, mutta oululaisjoukkue ei tästä palkintoa itselleen saanut. Ensimmäisessä jatkoerässä Masi Marjamäki iski kiekon maukkaasta irtokiekosta pussiin ja tasoitti sarjan voitot.

Puheenaihe

Iso kiitos voitosta kääntyi nopeasti kirvesrintojen leirissä maalivahtiosastolle. Siellä Tapparan Metsola oli ilmiömäinen ja otti lukuisia isoja koppeja.

– Erinomainen peliin tulo oli meiltä ja alkuun heti laatupaikat 5-0. Metsola kyllä ryösti meiltä ne maalit ensimmäisessä erässä, oliko torjunnatkin 13-2, Kärppien leiristä päävalmentaja Marjamäki myönsi.

– Olimme puhuneet koko päivän, että tämä on meidän iltamme, eikä sitä voi horjuttaa mikään. Tiesimme sen kopissa ja se näkyi jäällä, Tapparan kapteeni Jukka Peltola veti illan yhteen.

Mutta liikaa kuudennen pelin voittoa kirvesrintojen leirissä ei jääty hehkuttamaan. Katseet olivat nopeasti jo tulevassa.

– Huomenna on kauden kovin peli!, illan iso nimi Metsola tuumasi itse.

6. finaali: Tappara-Kärpät 2-1 JA, voitot 3-3

Ajatukset 6. finaalin jälkeen

Vaikka Kärpät oli kokonaiskuvassa varsinkin Hakametsässä pienen askeleen edellä tasakentällisin, mutta tylyys ratkaisi. Siinä Tappara oli huomattavasti terävämpi. Kärpät pysähtyi vahvasti torjuneeseen Metsolaan, vaikka ei toisessa päässäkään paljoa Tarkkia voi mistään syylistää. Erittäin vahva peli myös häneltä, vaikkakin ratkaisumaalissa tullut voimakas irtokiekko herätti heti nopeasti keskustelun pystyyn.

Upeassa sarjassa on toki käytetty kliseitä, mutta todellisuudessa esimerkiksi termi ”pienet erot” ei nyt kovin väärä heitto ole. Tai pienet marginaalit. Kun jalkeilla on kaksi huippujoukkuetta, joilla pelityylitkin ovat loppupeleissä hyvin samanlaisia, ratkeavat pelit juuri niihin pieniin juttuihin.

Hallitsevampi osapuoli ei joka kerta voita, vaan enemmänkin esille tulee sitten joko tylyys tai aivan se lopullinen yksilötason suoritusvarmuus.

Kaiken tämän kautta esimerkiksi ennustaminen seitsemättä finaalia varten menee todella vaikeaksi. Se kun voi kääntyä aivan kumpaan suuntaan tahansa.

Se on yksi niistä syistä, miksi nämä finaalit ovat aivan mahtavat. Ei ole mitään yhden orkesterin sooloa, vaan kunnon kilpailua.

Tunnettakin on välittynyt kehiin ja se varmasti on läsnä, kun se viimeinen ja ratkaiseva taisto joukkueiden välillä käydään. Molemmat joukkueet tulevat myös hajoamaan vähintään kohtuullisesti kauden jälkeen, joten onpa tämä vielä myös viimeinen peli näiden ryhmien kanssa.

Herkullisempia asetelmia saa hakea. Ja joka lauantaina on aidosti parempi joukkue kaukalossa, on aivan varmasti ansainnut mestaruuden. Sitä ei tarvitse mitenkään jossitella tai pyöritellä.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen