HIFK:n riveissä nähtiin pitkästä aikaa kapteeni Toni Söderholm, joka ehti olla yli pari kuukautta sivussa pelikentiltä.

Tällä kaudella tilastoihin oli ehtinyt tulla ainoastaan neljä Mestarien liigan eli CHL:n kamppailua, kun taas liigaotteluita tilillä ei ollut vielä yhtään.

Söderholm olikin aidosti vapautunut siitä, että paluu pelitapahtumiin tapahtui vihdoin.

– Oli todella hienoa olla taas mukana, Söderholm tiivisti tunteet SuomiKiekko-sivustolle paluuottelun jälkeen.

– Se oli iso helpotus, vaikka kyllä tuossa iski pieni paniikkikin päivän aikana jossain vaiheessa. Oli vaikea keskittyä olennaiseen ja tärkeisiin asioihin pelissä, kun tunteet olivat pinnassa koko päivän. Ensinnäkin se, että sai tiedon pelaamisesta, niin jo se toi paljon lisää virtaa.

– Eikä se ole helppoa olla ulkopuolella tuossa, yrittää saada itseään kuntoon ja päästä ylipäätänsä takaisin. Hyvä, että nyt ollaan tässä ja mieli on korkealla, vaikka joskin väsynyt.

Paluu tapahtui muutenkin iloisissa merkeissä, kun HIFK selvitti tiensä CHL:n ensimmäiseltä jatkokierrokselta eteenpäin Fribourgin taivuttua lukemin 3-1 tiistain kohtaamisessa. Yhteismaalit menivät HIFK:lle 5-3 kahdesta kohtaamisesta.

Söderholm oli hyvin iloinen siitä miten HIFK pystyi petraamaan ilmettään tuoreimman kamppailun sisällä.

– Ensimmäisessä erässä oli vielä sitä, että oli paljon tunnetta ja oli halua tehdä vähän kaikenlaista. Ei ollut sitten kovin järkevää aina se pelaaminen. Otettiin kuitenkin hyvä askel toiseen erään ja se pelaaminen järkevöityi, milloin päästiin enemmän heidän päähän ja heidän heikkouteen kiinni. Siinä joukkue teki hienon duunin.

– Hyökkääjiltä tuli iso työmäärä, pakit paransivat loppua kohden ja ”Udelta” (Ville Husso) hieno, iso torjunta loppuun. Ylpeän olen joukkueesta.

Omasta pelistään Söderholm nosti esille vielä monia kehityskohteita, jotka kuitenkin ovat hyvin luonnollisia pitkän pelitauon jälkeen.

– Ajoitukset avauksissa olivat sellaisia, että kun se ”oma pelaaja” on auki, niin pitää löytää se nopeammin. Ennakoinnissa pitää parantaa, mikä toki on vähän sellaista vaikeampaa puolta. Enemmän selkärankapelaamista kuin ajattelun kautta pelaamista. Ja malttia tietyissä tilanteissa, että ei aina tarvitse nousta mukaan, kun tulee sitten pahoja tilanteita omiin.

– Nuo saattavat kuulostaa vähän sekamelskalta, mutta siltä se on tuntunutkin päässä. Mutta hieno oli päästä pelaamaan, Söderholm iloitsi.

Ilari Savonen, Helsinki
Twitter: @ilarisavonen