Markkasen piinapenkissä maalikuningas Olli Palola: ”Yhtä äijää nostetaan jalustalle!”

Tapparan hyökkääjä Olli Palola teki Liigan runkosarjassa seurahistoriaa voittamalla ensimmäisenä tapparalaisena Liigan maalikuninkuuden. Jonas Enlund oli toki neljä vuotta sitten Jukka Hentusen kanssa tasamaaleissa, mutta tuolloin titteli ratkaistiin syöttöpisteillä Hentusen eduksi.

Palola paukutti Tapparalle 27 maalia, ja laukoi runkosarjassa kaikista pelaajista kolmanneksi eniten. Palolan, Jan-Mikael Järvisen ja Pekka Jormakan ketju oli suuressa osassa Tapparan menestystä.

Millaisena saavutuksena pidät maalikuninkuutta?

– Onhan tämä hieno juttu. Ei siitä pääse yli eikä ympäri, mutta kyllä tässä yhtä äijää nostetaan jalustalle. Moni jätkä tässä on tehnyt ison työn, että saadaan yksi äijä näyttämään hyvälle. Niin se vaan joukkueurheilussa menee.

Ole hyvä, ja kehu sitten ketjuasi.

– No, tulemme hyvin toimeen kentällä ja sen ulkopuolella. Kemiat toimivat. Silloin yleensä tälläista tapahtuu, kun pelaaminen on kivaa ja homma toimii. Meillä ei ole sen suurempia rooleja.

– Maalit sattuivat tulemaan minulle, mutta ne olisivat voineet tulla ihan yhtä hyvin Jormakalle tai Järvisellekin.

Oletko enemmän laukoja vai syöttäjä?

– Hehheh. Onhan se totta, että tykkään ampua. Järvinen naureskelee aina, kun katsoo lättysyöttöäni, että siinä olisi kuulemma hieman parantamisen varaa. Vähän se meinaa vielä tärisyttää. Siksikin varmaan tulee ammuttua enemmän. Tietysti aina mennään tilanteesta riippuen.

– Tämä on niin monipuolista hommaa, että jos on vain laukauksen varassa, niin se ei ole kovin pitkä tie. Kyllä tässä pitää muutakin osata; Nähdä peliä ja antaa syöttö, kun on syötön paikka.

”Mestaruus omissa käsissä viime vuonna”

Vuosi sitten Tappara oli pudotuspeleissä konemaisen ja eleettömän varma joukkue. Ainoastaan hurmosmaisessa tilassa pelannut Ässät pystyi ylittämään Tapparan tehokkaan pudotuspelikiekon.

Tappara voitti Tampereella pelatuista kolmesta finaalista kaksi viime sekuntien maaleilla, ja kolmannessakin Ässät voitti vasta jatkoerissä Veli-Matti Savinaisen maalilla. Porin maaninen Isomäki osoittautui kuitenkin liigan ilkeäksi paikaksi Tapparalle. Chris Connollyn ja Aleksander Barkovin loukkaantumisetkin heikensivät kirvesrintoja ratkaisevasti.

Paljonko viime vuodesta jäi hampaankoloon?

– Kyllähän se harmittaa. Nyt on uusi sauma ja viime kevät on unohdettu. Nyt kun pudotuspelit eivät ole vielä alkaneet, niin näihin asioihin voi vielä vaikuttaa ja tehdä kaiken niin hyvin kuin mahdollista.

– Kun pelit on pelattu, on turha alkaa spekuloida että siitä ja siitä paikasta olisi voinut tehdä maalin. Nyt on se aika, kun pitää pelata.

Harmittaako se vielä, että olitte todella hyvässä vireessä, mutta juuri siihen kevääseen osui myös kaiken alleen kaukalossa ja sen ulkopuolella jättänyt Ässät-huuma?

– Se kuuluu tähän hommaan. Omissa käsissä se (mestaruus) oli viimekin vuonna ja olisimme voineet voittaa finaalit. Niin ei käynyt, ja ehkä tänä vuonna olemme viime kevättä nälkäisempiä.

Millä tavalla tämän kevään Tappara on viime kevään Tapparaa kovempi?

– Meillä on nyt kokemusta. Viime vuodesta on monta äijää mukana. Tiedämme, mitä voittaminen vaatii, kuinka pienistä asioista se koostuu ja kuinka ison työn yhden voiton eteen joutuu tekemään. Olemme kokeneempia, ja uskon, että se kantaa meidät tänä vuonna pitkälle.

”Merkitystä vain sillä, kuka voittaa sen yhden pelin”

Viime vuoden tapahtumat ajavatkin Tapparaa varmasti vahvasti eteenpäin. Palola oli jo viime keväänä Tapparan toiseksi paras play off –maalari kuudella osumallaan. Ykköspyssy Jarno Koskiranta on nyt KHL:ssä, joten katseet kääntyvät nyt ”Keuruun Kovalchukiin.”

Palola pyrkii kuitenkin karistamaan tässä vaiheessa kaikki paineet harteiltaan, kun Tappara kohtaa puolivälierissä Lahden Pelicansin.

Millainen tilanne se on, kun kaikki odottavat sinulta maaleja?

– Totta kai kun maaleja tuli noin hyvin runkosarjassa, niin niitä odotetaan. En kuitenkaan koe, että minulla olisi paineita, eikä niitä tarvitse ottaakaan. Teen omaa hommaani ja uskon, että maaleja tulee.

– Jos niitä ei tule minulle, niin sitten niitä tulee jollekin muulle. Kuitenkin merkitystä on nyt vain sillä, kumpi sen yhden pelin voittaa, ei millään muulla.

Auttaako se tänä vuonna, kun tiedät, että pystyt ratkaisuihin myös pudotuspeleissä?

– Tietysti se auttaa. Koen olevani vielä liigaympyröissä keltanokka. Tämä oli ensimmäinen kausi, jolloin pelasin isoja minuutteja ja olin ratkaisuhetkillä kentällä lähes koko 60 peliä. Aiemmin on ollut sellaisia pätkiä ja puolikkaita kausia. Nyt tämä kesti koko kauden.

Panu Markkanen
Twitter @PanuMarkkanen