On vaikea kestää Henrik Sedinin, Johan Franzenin ja tuoreeltaan vielä Henrik Zetterbergin poissaolot. Mutta kaatuuko Ruotsi myös näihin menetyksiin?

Sen uhkakuvan voi heittää ihan aidosti esille.

Hyvin puolustava Sveitsi oli ensimmäinen kunnon mittari olympiaturnauksessa Tre Kronorille. Tshekki antoi aivan ilmaiseksi Ruotsin kävellä neljän maalin johtoasemaan ja lopulta samaan voittoon. Sveitsi puolestaan piti rivit tiukasti kunnossa, eikä antanut yhtään mitään ilmaiseksi.

Tai no yhden antoi, kiitos Reta Berran todella helpon irtokiekon.

Mutta samalla esille tuli Ruotsin haavoittuvuus.

Ruotsi on aivan liian konemainen kun iso läjä ykköstähtiä on sivussa.

Hyviä pelaajia on edelleen todella paljon, mutta tällä hetkellä niitä oikeasti asioita aikaan saavia pelaajia on yllättävän vähän.

Erik Karlsson, Nicklas Bäckström, Oliver Ekman-Larsson ja Daniel Alfredsson. Muut ovat olleet enemmän ja vähemmän vaisuja. Tai ovat pelanneet pelkkää varmaa peruspeliä.

Daniel Sedin on ollut lopulta aika pahasti hukassa ilman veljeään Henrikiä. Zetterberg oli pelillisesti iso moottori, mutta selkävammat lopettivat ne kisat sitten heti alkuunsa.

Siihen päälle vielä loukkaantumisia, jotka jarruttavat muitakin mukana olevia.

Loui Eriksson pelaa vaisusti vammojen jälkeen, Alexander Steen ei pysty yhtä dynamiittiseen peliin isossa kaukalossa kuin mitä NHL:ssä on tällä kaudella nähty.

Sitä ei käy kieltäminen, etteikö esimerkiksi Ruotsin ylivoima olisi vaarallinen. Mutta sielläkin kuviot ovat lopulta yksinkertaisia. Kun viivatykki Karlsson saadaan otettua pois kehistä, ei oikein jää kunnon vetäjiä tarjolle.

Ylivoimalla hierotaan juuri väliä Bäckström-Karlsson-Alfredsson. Hyvällä blokkipelillä ja fiksulla paineen annolla tuokin yhdistelmä on hyvin haastettavissa.

Viidellä viittä vastaan -pelissä esimerkiksi juuri Bäckström on pelkkä kulmassa pyörijä, kun vierellä ei ole Aleksandr Ovetshkinin kaltaista kunnon maalitykkiä.

Ruotsin iso vahvuus edelleen on loistava puolustus, jossa on mukavasti luovuutta ja kovuutta. Mutta tehottomuudesta voi hyvinkin tulla ongelma ”isoissa peleissä”.

Omiin ei varmasti paljoa mene jo Henrik Lundqvistin vahvan maalivahtipelin myötä, mutta että sitten sinne toiseen päähän.

Eivät keltapaidat ole millään menossa kultaista keskitietä kohti finaaleita. Isoja haasteita on edessä ja isoja ongelmiakin voi aivan hyvällä omatunnolla povata vielä reissun aikana eteen.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen

Aiheet Artikkelit Leijonat Pääuutiset Ruotsi Sotshi2014