Kevään MM-kisat starttaavat perjantaina Helsingissä ja Tukholmassa.

Helsingistä kisoista raportoiva toimittaja ja Kiekkoministeri Ilari Savonen käy läpi Suomen lohkon lähtökohtia.

****

Niin. Viime päivinä Leijoniin kohdistuneessa keskustelussa levysoittimessa on pyörinyt kappale nimeltä ”kaikki on niin huonosti kun eihän meillä ole ketään NHL:stä”, joka on kasvanut todella vaivaannuttavaksi korvamadoksi. Pikkuisen kipaleessa on tö-tö-tökkivä soundi, mutta sellainen nyyhkytyksen ja syyttelyn sävy siitä on kantautunut hiipien takaraivoon. Ihan Tshekin puolelle välittyi kyseinen suruviesti, vaikka ei oikein maistunut tuollainen surkuuttelu.

Kyseisen päräytyssetin kannessa, mainitun levyn siis, on tietenkin kaikesta ärtynyt Jukka Jalonen ja taustalla nälkäinen kansa, joka on retkahtanut täysin vääriin koukkuihin.

”Nyyh nyyh, kun se ja se NHL-apu ei tule. Ovathan he nyt pettureita herranen aika! Siis mitä, kehtaako joku kieltäytyä karnevaalikisoihin saapumisesta?! Vai hetkonen, onkohan kukaan nyt ihan oikeasti kieltäytynyt? Pitäisikö pohtia vähän ja tarkastella taustoja? No hällä väliä semmoisia tarvitse tehdä, tämähän joukkue on aivan nimetön ja valmiiksi epäonnistunut. Eihän siellä ole Mikko Koivua, vaan jotain helvetin miikalahtea ja se joku Ässien jyrä.”

Tietenkin mielipiteitä saa olla. Vapaa maa ja niin edelleen.

Ja kyllähän vahva kuvitelma syntyy, kun otsikoita näkee siitä kuinka Leijonat eivät saaneet yhtään NHL-apua mukaan. Heti tulee niin kauhea usko siitä, että tässähän on kaikki perseellään.

Pyh mitään mitalia tule, kun ei ole sitä Koivua tai Mikael Granlundia.

No ei ehkä tulekaan, mutta aivan turha masentua. Tunnelissa on nimittäin valoa tarjolla jopa yllättävän paljon.

Niin, onhan se täysin totta, että Leijonien hyökkäyspään ratkaisijoiden suhteen ilmoilla on paljon kysymysmerkkejä. Kuka tekee maalit, on se oleellisin pointti. Miten lähtökohtaisesti kapea sentterimateriaali näkyy suorittamisessa ja niin edelleen.

Kyllä, erittäin haastava lähtökohta. Mutta. Katsastetaanpa vähän Leijonien alkulohkoa Helsingin osalta.

****

Venäjä: Viime keväänä MM-kultaa napannutta ”punakonetta” pidetään aivan perusteettomasti jotenkin ylitsepääsemättömänä haasteena Leijonille. No näin ei todellakaan ole. Miksi?

Venäjällä on oikeasti ongelmia kokonaiskuvassa. Tänä vuonna kaikkia niitä maton alle eivät ole lakaisemassa Jevgeni Malkinin, Pavel Datsjukin ja kumppaneiden kaltaiset supertähdet. Joo, Ilja Kovaltshuk tulee, mutta mitä sitten? Ei hän yksin pysty kannattelemaan joukkuetta kaikkien haasteiden läpi.

No jatketaan nyt vielä. Venäjän ongelmat ovat nämä:

A) joukkueella ei ole hyökkäyspelin suhteen minkäänlaista pelitapaa. Se on pelkällä yksilötaidolla etenemistä. Ja kun se on rajoittunutta, se on rajoittunutta. Sitä vastaan on yllättävän helppoa pelata. Varsinkin koska…

B) …hyökkäyspelissä etäisyydet ovat järkyttävän isot ja viisikkopeli rakoilee pahasti. Puolustaa joukkue osaa kyllä oman maalinsa edessä, mutta sielläkin saralla aukkoja löytyy kyllä kun vain lyö kunnolla rummutusta kehiin.

Ja:

C) Joukkue on ollut ilmeeltään hyvin vaisu. Ongelmat ovat vaivanneet ja sellaista totuttua marssia on vain voinut muistella. Ei vakuuta mitenkään, vaikka kuinka olisi otannassa vielä vain harjoituspelejä.

Ihan silkka fakta on se, että Venäjä ei ole mitenkään lyömätön, ei todellakaan.

USA: Aivan keräilyjoukkue. Nuori yleisilmeeltään, mutta samalla ne ratkaisupelaajat ovat toivotaan-tapauksia. Piste. Leijonat pystyvät aivan varmasti pistämään tiukasti vastaan. Ovat jopa ennakkosuosikkeja selvästi viime vuotta heikommalla jengillä Helsinkiin saapuvaa jenkkilaumaa vastaan.

Slovakia: Paljon kysymysmerkkejä. Marian Gaborik tulee ehkä, mutta onko ratkaisijoita hänen takanaan tarpeeksi? Löytääkö joukkue jälleen oikean hurmostilan? Niin, jo kaksi kysymysmerkkiä ja niitä voisi listata vielä lisää tähän jatkeeksi. Täysin voitettavissa Leijonien osalta.

Saksa, Latvia, Ranska, Itävalta: Ne loput. Vaaditaan unelmapeli, jotta yllätys näiden joukkueiden osalta olisi mahdollista. Oikeasti. Joo joo on maalinteko-ongelmaa mahdollisesti Leijonilla, mutta silti. Makupaloja vain.

Hups? Eipä nyt näytäkään mitenkään mahdottomalta marssilta.

Tukholman lohkossa tilanne olisi ihan toinen. Siellä Kanada, Ruotsi ja Tshekki saavat kasaan oikeasti kovat joukkueet. Niiden kaataminen olisi paljon vaikeampaa kuin mitä Helsingin vaihtoehtojen suhteen. Mutta nyt tunneli onkin vähän muuta kuin täydellisen pimeä.

****

Leijonien osalta MM-kisat alkavat otteluilla Saksaa ja Slovakiaa vastaan. Siitä pari voittoa alle ja itseluottamus kasvaa jälleen oikealle tasolle harjoitusotteluiden tappioputken jälkeen.

Mutta hei, onhan tässä yltiöpositiivisuutta vieläpä kaikkien muiden vastustajien dissaamisten jälkeen vai mitä?

Niin, voihan se olla sitäkin. Tai sitten silkkaa realistisuutta.

Leijonien lähtökohdat kisoihin ovat selvät. Joukkue on nyt kasassa ja muutoksia tulee enää vähän. Mahdollisesti siis. Maalinteko on suurin haaste, muuten palaset ovat ihan hyvällä tasolla.

Joukkueessa on mielenkiintoisia yksityiskohtia, joista voi kietoutua vaikka mitä. Veli-Matti Savinainen nousee valokeilaan kaksinkamppailupelaamisella ja luo esimerkillä virtaa koko joukkueeseen. Ja oikealla tunnetilalla paikkoja syntyy ja kiekko menee vaikka väkisin sisään.

Nämä ovat näitä jatkumoita.

Ja ennakot ovat ennakoita. Pelithän ne lopullisesti ratkaisevat.

Mutta kaiken tämän pohdinnan opetus on se, että ei nyt vielä lyödä kirvestä kaivoon. Leijonilla on hyvät mahdollisuudet luoda puolivälieriä ajatellen mainiot asetelmat tarjolle. Ottaa vaikkapa lohkovoitto, jos oikein hyvin kulkee. Eikä se mikään mahdottomuus ole, vaan täysin realistinen tavoite.

Lopulta tosiaan puolivälierissä on se THE kuolemanpeli, ja jos siitä tulee voitto, niin jo se on onnistunut suoritus tänä keväänä.

Kaikkien realiteettien jälkeen.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen

Aiheet Artikkelit Leijonat MM2013 Pääuutiset