Moskovan EHT-turnauksesta sivustollemme paikan päältä raportoivat Kiekkoministerit Ilari Savonen ja Ilari Isotalo, jotka käyvät läpi Suomen ja Venäjän kohtaamisen annin.

Suomi hävisi Moskovan turnauksen päätösottelunsa Venäjälle lukemin 3-1. Menivätkö voimasuhteet lukemien kanssa käsi kädessä?

Ilari Savonen: Eivät ne lukemat paljoa valehdelleet. Venäjä oli viimeistelyssä selvästi edellä, kuten myös hyökkäyspelin osalta. Parempi voitti. Piste. Hieno suoritus silti Suomen ”kokeilujoukkueelta”.

Ilari Isotalo: Suomi teki sen mikä pystyi. Hieno taistelu varsinkin alivoimilla oli upeaa katsottavaa. On kuitenkin myönnettävä faktat – EHT-joukkueella on vaikea pärjätä olympiatason jengiä vastaan.

Olisiko Leijonilla ollut mahdollisuuksia jopa voittoon?

Savonen: Olihan se voitto kuitenkin suhteellisen kaukana, vaikka joukkue pääsikin maalin päähän. Todella vaarallisia paikkoja Suomella ei ollut kavennuksen jälkeen ja tasoituksen jälkeen lisämaalin värkkääminen olisi ollut pitkän matkan takana. Jossittelu on jossittelua, mutta voitto oli kaukana.

Isotalo: Eihän se nyt ihan mahdotonta olisi ollut, äärimmäisen vaikeaa vain. Leijonat lähtivät pelaamaan rohkeaa kiekollista peliä, mikä varsinkin alussa piti kotijoukkueen yllättävän aseettomana. Sitä pitäisi vain jaksaa pelata 60 minuuttia, mikä on jo aivan eri asia.

Voiko Moskovan turnauksessa pelannutta Venäjän porukkaa pysäyttää millään?

Savonen: Kyllä. Pitämällä kiekon pois heidän tähdiltään. Se turhauttaa nopeasti heidät, jolloin kaikki avaimet voittoa varten ovat saatavilla. Samalla pitää totta kai puolustaa tiiviisti. Sitä kautta ne Venäjän päihittämisen avaimet rakentuvat.

Isotalo: Vaikeaahan se on. Silloin kun venäläiset eivät saa kiekkoa, tulee heistäkin kuitenkin vain ihmisiä. Ja usein melko turhautuneita sellaisia. Siinä onkin paikka, mihin vastustajan pitää iskeä. Äärimmäisen helppo sanoa, mutta toteuttaminen onkin sitten asia erikseen.