Haastattelussa Leijona-vahti Niko Hovinen – "En ikinä kieltäydy maajoukkueesta"

Lahden Pelicansin ja Leijonien maalivahti Niko Hovinen kertoo SuomiKiekko.com-sivuston haastattelussa kilpailutilanteesta suomalaisvahtien kesken, Stadion-ottelusta sekä lahtelaisseuran vahvuuden salaisuudesta.

Niko Hovinen, mitkä ovat fiilikset maajoukkuekutsusta?

Hyvät fiilikset. Kutsu on aina iso kunnia; tietää että jotain on tehnyt oikein. En ole asiaa ajatellut vielä hirveästi, kun on sarjapelejä jäljellä, mutta hyvä ja hieno juttu.

Mitä jäi Karjala-turnauksesta mieleen?

No tietenkin se, että voitettiin se peli missä pelasin [4-0-voitto Tshekistä]. Tuntui vähän erilaiselta kotiyleisön edessä pelata. Ihan positiiviset fiilikset jäi, ja oli hieno päästä taas mukaan.

Millaisena näet maalivahtien kilpailutilanteen MM-kisojen pelipaikoista?

Kilpailu on kovaa, kun on niin paljon laadukkaita maalivahteja NHL:ssä, KHL:ssä ja SM-liigassakin. Valinnat riippuvat aika paljon siitä keitä NHL:stä tulee – siellä pelaa parhaat ukot. Mutta ei ole onneksi minun murheeni valita niitä. Hieno olisi päästä mukaan, mutta ei maailma siihen kaadu, jos ei valita mukaan. Omat ajatukseni ovat Pelicansin peleissä tällä hetkellä. Olisi bonusta, jos sinne pääsee, mutta tuntuu aika kaukaiselta tässä vaiheessa.

Kiinnostaako lähteä jälleen ’kolmosvahdiksi’, jos sellainen tilanne tulee?

Oli rooli mikä tahansa, niin maajoukkue kiinnostaa aina. En ikinä kieltäydy, jos sinne pääsee. Tuskin niin usein mahdollisuuksia tulee.

Viime tiistaina tuli voitto kärkijoukkueesta KalPasta. Minkälainen merkitys kärkiotteluiden voittamisella on loppukautta ajatellen?

Se luo sellaista uskoa, että ollaan hyvässä jamassa, ja pystytään voittamaan mikä jengi tahansa. KalPa-pelissä, kuten Ässät-pelissä sitä ennen, pelattiin tosi hyvää lätkää, ja oltiin selkeästi parempia kuin vastustaja. Se on hyvä merkki, että tässä vaiheessa kautta pystyy pelaamaan hyvin, ja näkee että pystytään vielä kehittymään koko ajan.

Ei ole ajateltu sitä sillä tavalla [että kärki on vain kuuden pisteen päässä]; ei ole puhuttu sarjataulukosta mitään. Peli kerralla on menty, ja kaikki on yritetty voittaa.
Jos peli paranee, niin hyvä, mutta pyritään ainakin samassa pysymään.

Miksi mielestäsi Pelicans on tällä kaudella niin vahva kuin se on ollut? Mikä asia on toiminut erittäin hyvin?

Meillä on monta hyvää kenttää, joiden roolitus on hyvä. Eri kentät eri iltoina pystyvät tekemään maaleja ja pisteitä. Harjoituspeleistä asti on pystytty voittomaan pelejä – se luo uskoa. Jos on tullut huonoja vaiheita, ne on jäänyt lyhyeksi. On nopeasti pompattu takaisin, ja voitettu pelejä.

On ollut vaikeita pelejä, joissa on oltu tappiolla vikaan erään mennessä, ja on silti tultu takaisin ja voitettu. Usko siihen omaan hommaan on auttanut. Joukkuehenki on tosi hyvä; sehän auttaa pitkässä juoksussa.

Missä olet mielestäsi kehittynyt eniten maalivahtina viimeisen parin vuoden aikana?

Isoin kehitys on henkisellä puolella, mikä on auttanut siinä, että pystyy pelaamaan paljon ja pitkiäkin jaksoja. Osaa keskittyä peleihin niin kuin pitääkin, eikä jännittele liikaa. Tietysti teknisestikin pelaaminen on tosi paljon mennyt eteenpäin.

Mitä odotuksia sinulla on Stadion-ottelusta?

Varmasti tulee ainutlaatuinen kokemus, jonka muistaa lopun elämänsä. Eihän noita ihan joka viikko tule. Hieno juttu, että tuollainen on järjestetty ja saa olla mukana siinä.

Entä jos joudut luukkuvahdiksi Stadion-otteluun, niin kuinka aiot pitää itsesi lämpimänä?

Itse asiassa mietin sitä eilen aamulla, kun ajelin hallille ja oli aika kylmä, että mitäköhän siitä tulee. Mutta eiköhän sitä kaikennäköisiä poppakonsteja tule kokeiltua. Pistää vaan lämpimästi päälle ja yrittää pitää mielen virkeänä, niin eiköhän se kehokin pysy lämpimänä. Tietenkin kuppi lämmintä kaakaota viereen, niin ehkä se auttaa.

Mikä merkitys omalle urallesi on ollut vanhempiesi ja isoveljesi urheilu-urat? [Isällä kaksi SM-kultaa keihäänheitossa, äidillä neljä kiekonheiton SM-kultaa, veli Rami pelasi HIFK:ssä SM-liigaa muutaman ottelun].

Varmaan isoin apu on ollut siinä, että on pienestä pitäen liikkunut ja ollut urheilun kanssa tekemisissä. Kun on tullut vanhemmaksi, niin on saanut pikku vinkkejä treenaamiseen ja urheilijan muuhun elämään.

Oletko itse harrastanut nuorena muita lajeja?

Jalkapalloa pelasin pitkään, monta vuotta jo ennen kuin aloitin lätkän. Yleisurheilukin tuli kokeiltua, mutta se ei ollut minun juttuni. Jossain vaiheessa piti valita jalkapallon ja jääkiekon välillä. Jääkiekko oli aina se ykkösjuttu eikä valinta ollut vaikea. Olin silloin vissiin 12-13-vuotias.

Haastattelu: Kai Lintinen