SuomiKiekko.com-sivuston haastattelussa HIFK:n konkarihyökkääjä ja supertähti Ville Peltonen summaa syitä yhteen helsinkiläisseuran tahmean alkukauden taustalla.

HIFK:lla on ollut tahmea alkukausi. Mitkä tekijät ovat mielestäsi tähän syynä?

Ollaan tehty paljon töitä oman pelin kanssa; on pyritty olemaan enemmän kiekollisia. Joskus se on hidastanut aika paljon peliä ja tuonut kiekonmenetyksiäkin liikaa. On aika hieno raja siinä, että muututtaisiin voittavaksi joukkueeksi. Siinä on päällimmäiset syyt, ihan pelillisiä juttuja, joiden kanssa painitaan.

Mitä päivittäisessä toiminnassa pitää tehdä paremmin? Onko jotain tiettyjä painotuksia treeneissä ongelmien ratkaisemiseksi?

On painotuksia, joita pitää vaan toistaa ja toistaa. Käydä niitä asioita läpi treeneissä laadukkaasti ja joka päivä vaatimalla vaatia kaikki asiat kuntoon. Millään muilla keinolla on mitään vaikea saada aikaan.

//

Onko viime kaudesta pelilliset asiat muuttuneet valmentajavaihdoksen myötä?

Totta kai kaikki vähän muuttuu. Se on ihan normaalia elämää. Mutta mitään isoja radikaaleja muutoksia ei ole tullut. Hyvin samantyppisesti pelataan kuin pelattiin viime keväällä.

Kokoonpano hyökkäysketjuissa on elänyt alkukaudesta. Viime aikoina olet pelannut Kimmo Kuhdan ja Petteri Wirtasen kanssa tuloksekkaasti. Mitkä ovat mielestäsi ketjun vahvuudet?

Kyllähän se kaikki kulminoituu varmasti Petterin (Wirtanen) jämäkkään sentteripeliin; siinä on laitureiden hyvä tehdä paljon hommia. Meillä on vähän ketjut vaihdellut, oltiin aikaisemminkin yhdessä, mutta sitten Kimmo (Kuhta) loukkaantui, ja tuli muutoksia. Tämä kuuluu asiaan. Ei siinä mitään sen ihmeellisempää. Ei asiat hirveästi muutu, vaikka se joskus siltä näyttääkin.

Omat hommat kun kaikki hoitaa hyvin, ja vähän vielä jeesaa vierellä kaveria, niin siitä tulee sellainen luottamus ja hyvän ketjun merkit. Joukkueen kokonaisuus ja ketjukoostumukset riippuu siitä, millaisia tuloksia joukkue ylipäätään saa. Meidän pitää voittaa pelejä, jotta jotain permanenttia löytyy. Muutoksia tulee nopeammin, jos tulee takkiin. Se on selvä.

Haastattelu: Kai Lintinen

//