Lue lisää:
Pekka Rinteeltä kovia sanoja NHL:n olympiapäätöksestä: ”Olemme pelinappuloita”

Nashville Predatorsin suomalaisvahti Pekka Rinne pääsi maistamaan alkukesästä jotain aivan uutta.

Stanley Cup -finaaleita.

Rinne oli esiintynyt hyvin vahvasti koko pudotuspelikevään ajan ja hän oli isoja syitä sille, miksi Predators matkasi aina kevään huipennukseen saakka.

– Kausi oli vähän kaksijakoinen. Hirveästi ylä- ja alamäkiä. Päästiin kuitenkin villi kortti -paikoilta mukaan pudotuspeleihin, kun oltiin kahdeksas joukkue lännessä. Se osaltaan kertoi meidän kaudesta. Paljon oli epätasaisuutta. Pudotuspelien alla oltiin kuitenkin hyvässä vireessä, aivan sarjan parhaita joukkueita. Meillä oli nouseva trendi. Sitten pudotuspelien aloitus Chicagoa vastaan kasvatti entisestään joukkueen itseluottamusta. Mun mielestä silti ne kovimmat sarjat olivat St. Louisia ja Anaheimia vastaan. Vaikka molemmat voitettiin kuudessa pelissä, niin silti, ne olivat pirun kovia sarjoja, niin henkisesti kuin fyysisesti, Rinne muistelee SuomiKiekko-sivuston haastattelussa.

Finaaleissa vastaan asettui Pittsburgh Penguins.

– Se oli sitten ihan erilaista, kun hypättiin idän puolelle ja Pittsburgh-sarjaan. Meillä oli hirveästi totuteltavaa, kun alla oli ollut kaksi sellaista sarjaa, jossa sai tehdä melkeinpä mitä tahansa kentällä. St. Louisia ja Anaheimia vastaan peli oli sellaista hirveää vääntämistä. Finaaleiden alussa oltiin jäähyjen kanssa ongelmissa, kun jatkettiin vähän sillä samalla linjalla, mikä oli voimassa lännen peleissä. Samalla fakta oli se, että otti aikaa päästä kiinni siihen Pittsburghin pelityyliin. Siinä on kuitenkin tietty ero muihin nähden. Pittsburgh on luonut uutta trendiä parin viime vuoden aikana. He pelaavat tosi nopeaa lätkää, missä he yrittävät pitkillä syötöillä hajottaa vastustajan viisikkoa. Pystyttiin kuitenkin vastaamaan siihen tosi hyvin. Vieraissa oltiin ongelmissa, mutta kotona pelattiin koko pudotuspelien ajan todella vahvasti.

Predatorsin osalta finaalit alkoivat kahdella tappiolla. Rinne itse oli kovan prässin alla, kun hänet vaihdettiin pois maalilta toisen kohtaamisen yhteydessä.

Suomalaisvahdin asemasta käytiin kovaa keskustelua ja spekulaatioita eri kiekkomedioissa.

Miten itse olet käynyt läpi niitä finaalisarjan suorituksia ja omia otteita?

– Totta kai se on aina sitä, että on yksi maali siellä ja yksi maali täällä. Voittopelien jälkeen noita ei edes mieti tai niihin ei edes palaa missään vaiheessa. Häviöiden kohdalla on toinen juttu. Esimerkiksi se ensimmäinen finaalipeli. Siinä koin, että jos oma panokseni olisi ollut kovempi ja olisin pystynyt pelaamaan sillä tasolla, millä olin pelannut koko kevään ajan, niin todennäköisesti oltaisiin voitettu se peli. Totta kai sitä on aina kriittinen itselleen, Rinne käy läpi.

– Siellä on aina niitä yksittäisiä tilanteita. Joku maali, jossa olisi pitänyt jälkikäteen toimia toisin. Eivät ne kuitenkaan jääneet kaivelemaan. Olisi aika raskasta elää, jos niihin takertuisi. Niistä olisi vaikea jatkaa eteenpäin. Se on sitä maalivahdin arkea. Mitä tahansa tapahtuu, niin sitä on vain pakko jatkaa ja keskittyä seuraavaan tilanteeseen ja peliin.

Monille jäi mieleen se, miten Rinne vaihdettiin pois maalinsuulta pariin eri otteeseen finaalisarjan aikana. Tämä sekoittaa todellisuutta, varsinkin jos katsoo pidemmälle.

– Kokonaisuudessaan koin, että pelasin urani parasta kiekkoa pitkän pätkän ajan, läpi kevään, Rinne summaa.

Uskomattoman hieno kokemus

Rinne itse on ollut huomion keskipisteenä muun muassa MM-kisatasolla. Kyseiset ympyrät eivät olleet mitään verrattuna siihen, mitä Rinne sai kokea kesän alussa.

Stanley Cup -finaaleissa kiekkoileva maailma keskittyi vain ja ainoastaan kahteen joukkueeseen.

– Oli Kanadan mediaa, porukkaa ympäri USA:ta ja paljon mediaa myös ihan Euroopasta ja Aasiasta asti. Oli jännä huomata tuollainen ilmiö. Toki olen ollut ennenkin paikoissa, missä on ollut paljon mediaa, mutta tuo oli ihan uutta. Se volyymi oli valtaisa, mikä siinä oli päällä.

– Pystyin kuitenkin nauttimaan tuosta matkasta ihan täysillä. En ottanut noista asioista mistään paineita. Media kohteli meitä ja mua hyvin, eikä sen puolesta ollut mitään ongelmaa.

Kauden jälkeen Rinne kirjoitti The Players Tribunen jutussa siitä, millaista tunnekuohua hän kävi läpi kuudennen finaalin yhteydessä.

– Hetkeä ennen kuin (Carl) Hagelin iski kiekon tyhjiin, tuntui siltä, että voisin ja haluaisin pelata koko kesän ajan. Uskon, että kaikilla oli samainen ajatus.

– Sitten yhtäkkiä olo oli hyvin väsynyt. On vaikea edes kuvailla tarkkaan sitä tunnetta. He iskivät kiekon tyhjiin ja se oli… siinä. Yhtäkkiä olo oli hyvin raskas. Sitä ei edes pystynyt itkemään, vaikka kuinka olisi halunnut. Hävisimme. Siihen se loppui, Rinne kävi läpi kirjoituksessaan.

Penguins vei finaalisarjan nimiinsä voitoin 4-2. Samalla se varmasti toisen peräkkäisen mestaruutensa.

Finaalisarjan jälkeen Rinne istui alas ja otti happea.

– Tuo oli kuitenkin ensimmäinen kerta itselleni ja meille, kun pääsimme tuohon pisteeseen asti. Totta kai se otti hetken, että sai nollattua kaiken. Silti, vaikka koimme pettymyksen, niin jo alusta asti näin tuon valtavana onnistumisena ja positiivisena asiana, joka antoi voimaa myös tulevaan. Paljon jäi nälkää.

– Monet ovat kyselleet siitä, että joko olet päässyt eteenpäin tai pettymyksestä ylitse? En näe sitä niin. Näen tuon matkan hyvin positiivisena kokemuksena.

Ymmärrettävästi Rinteen valmistautuminen tulevaa kautta varten viivästyi, kun pelit jatkuivat aina kesäkuun alkuvaiheille saakka.

– Muutama viikko piti puhallella ja sen jälkeen aloittelin treenaamisen. Onhan tämä siinä mielessä erilaista, kun jää vähemmän aikaa valmistautumiseen.

– Silti, olihan tuo uskomattoman hieno kokemus.