Huippu-urheilijat, kuten NHL-pelaajat, tienaavat usein rahasummia, jotka ovat ns. tavallisten ihmisten järjen tavoittamattomissa.

Fiksuimmat äkkirikastuneista urheilijosta ovat ymmärtäneet, että kaikki eivät ole yhtä hyväosaisia kuin he. Usea urheilija tukeekin joko suoraan tai erilaisten säätiöiden kautta ihmisiä, yhteisöjä tai asioita, jotka kokevat itselleen tärkeiksi.

Esimerkiksi Nashville Predatorsin tähtipuolustaja P.K. Subban keräsi säätiönsä avulla miljoonien dollarien potin montrealilaiselle lastensairaalalle vuonna 2015.

Subbanilla on itselläänkin, mistä lahjoittaa, sillä mies tienaa esimerkiksi viidestä seuraavasta kaudesta 9 miljoonaa dollaria kustakin.

Toronto Maple Leafsin ”rivihyökkääjän” Matt Martinin liksa on hieman inhimillisempi: 2,5 miljoonaa dollaria ensi kaudesta, kahdesta seuraavasta hieman vähemmän.

Mutta rahapussin koko ei korreloi suoraan sydämen kokoon.

Ehkä juuri päinvastoin.

Martin, 28, palasi viime kaudeksi New York Islandersista kotikonnuilleen Torontoon ja Maple Leafsin paitaan.

Martin ymmärtää, mitä hän on lapsuus- ja nuoruusvuosiensa yhteisöltä saanut, ja haluaa nyt antaa jotakin takaisin.

Martin on aloittanut yhteistyön American Humane -järjestön kanssa. Tällä viikolla American Humane lahjoitti sotaveteraani Chris Ellisille palveluskoiran, jonka hankinnan ja koulutuksen Martin oli maksanut. Kulut ovat 20 000–30 000 dollarin välillä.

Lahjoituksesta kertoi Newsday-lehti. (Lue alkuperäinen juttu tästä.)

Armeijasta eläkkeelle jäänyt kersantti Ellis kärsii post-traumaattisesta stressihäiriöstä. Ellis kertoo, ettei pysty olemaan väkijoukkojen keskellä ilman koiran apua. Ellis on myös sanonut, että tästä johtuen hän ei pystyisi viemään 9-vuotiasta tytärtään Breelyniä esimerkiksi urheilutapahtumiin tai tämän unelmoimalle New Yorkin -matkalle.

Nyt 1,5-vuotiaan Lex-koiran ansiosta tilanne muuttuu.

– Tämä on aivan mahtavaa. Tämä herra Martin tässä, hän on aivan mahtava ihminen, mahtava! Ellis toisteli liikuttuneena.

– Yleensä nämä huippupelaajat saattavat tervehtiä tai korkeintaan kirjoittaa nimikirjoituksensa paitaani, ja sitten he jo häipyvät. Mutta tämä herra Martin on toista maata. Hän panee itsensä peliin monien asioiden hyväksi. En tiedä, miten hänellä edes on aikaa itselleen. Olen hyvin otettu tästä, Ellis ylisti.

Ellis sanoo törmänneensä aiemmin tapauksiin, joissa sotaveteraaneja käytetään röyhkeästi hyväksi: rahat viedään, mutta mitään ei saa vastineeksi.

– Tämä on ensimmäinen tuntemani vastaava ohjelma, jossa koirat eivät maksa mitään, Ellis mainitsi.

Martin aikoo jatkaa yhteistyötään American Humanen kanssa, eikä ole mielestään edes tehnyt mitään erityistä.

– Kun pelasin täällä, tämä yhteisö tuki minua aina. Elän nyt melko mukavaa elämää. Mutta en voisi pelata jääkiekkoa elääkseni ilman tätä yhteisöä, Martin sanoi.

– Minulla on monta syytä olla kiitollinen näille ihmisille. Siksi se, että pystyn antamaan jotakin takaisin tälle yhteisölle, veteraaneille ja poliisille, on minulle erittäin tärkeää.