Sunnuntaina kiekkokansa sai hieraista silmiään, kun HIFK-hyökkääjä Juhamatti Aaltosen nimi komeili niiden pelaajien joukossa, jotka olivat uusina liittyneet MM-kisoihin valmistautuvaan maajoukkueryhmään.

Kerrataanpa vielä, millä näytöillä kutsu irtosi. Aaltonen pelasi keväällä runkosarjan lopun ja pudotuspelit yhteen laskettuna 21 viimeistä ottelua ilman maaleja. Se ei ole hetken huono vire, vaan lähes kolmasosa koko kaudesta.

Kauden viimeiseen 17 otteluun ratkaisijan rooliin täksi kaudeksi HIFK:hon hankittu Aaltonen teki tehot 0+6 ja teholukema oli luokaton -10. Nämä tilastot siis mitalipeleihin yltäneessä joukkueessa.

Vielä tilastojakin rumempaa oli Aaltosen esiintyminen kaukalossa. HIFK:n valmennus laittoi löysän tähtipelaajansa katsomoon viimeisessä välieräottelussa Tapparaa vastaan, kun edellisessä kohtaamisessa Aaltonen lähinnä surffaili selkä suorana, vaikka muu joukkue teki hampaat irvessä töitä finaalipaikan eteen. Mistä tämä katsomokomennus kertoo?

Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki päätti kuitenkin palkita Aaltosen kutsulla MM-ryhmään. Joko Marjamäki ei ole ehtinyt katsoa Aaltosen pelaamista viimeisten kuukausien aikana, tai sitten tähän liittyy jotain, mitä ei vain pysty ymmärtämään.

Sellainen käsitys on vuosien aikana ollut, että MM-joukkueeseen valitaan varsinkin Euroopan kaukaloista ne parhaiten onnistuneet lentokelissä pelaavat huippuyksilöt, joiden työmoraali on aivan tapissa.

Pelkästään SM-liigasta pystyisi helposti nimeämään useamman kentällisen hyökkääjiä, jotka olisivat ansainneet näytönpaikan Leijonissa ennen Aaltosta.

Mitä yhteistä on Sebastian Aholla, Oskar Osalalla, Mikko Rantasella ja Juhamatti Aaltosella? No ei ainakaan työmoraali.

Aiheet Aaltonen Juhamatti Artikkelit Leijonat Leijonat Marjamäki Lauri Pääuutiset