Minnesota Wildin Mikko Koivu pelaa elämänsä kautta, kun joukkue on noussut jo läntisen konferenssin kärkijoukkueeksi. Wildin iso plussa on myös se, että se on pystynyt tasaiseen suorittamiseen sekä koti- että vieraspeleissä.

Seuran pitkäaikainen kapteeni Koivu on myös ollut jäätävän tasainen läpi kauden. Hänen ympärilleen rakennettu kakkosketju on toiminut moitteettomasti. Koivun laidalla pelaava Mikael Granlund pelaa niin ikään ehjää ja tehojen puolesta parasta kauttaan.

60 tehopisteen tahdilla pelaavan 33-vuotiaan Koivun pisin pisteetön putki on koko kaudelta neljän ottelun mittainen, mutta muuten pisteitä on tullut erittäin tasaisen tahtiin.

Suurin huomio kiinnittyy kuitenkin ketjun tehokkuuteen. Koivu, Granlund ja ketjun kolmas lenkki Jason Zucker ovat kaikki NHL:n plus-miinus-tilastossa hyökkääjistä parhaimmilla lukemilla. Koivulla lukema on +22 puolivälissä runkosarjaa.

Joukkueen kapteenia voidaan siis hyvin pitää ehdokkaana parhaan puolustavan hyökkääjän eli Selke Trophyn voittajaehdokkaaksi. Kyseinen palkinto jaetaan lähes poikkeuksetta keskushyökkääjälle.

Saku Koivu ei kyseistä palkintoa koskaan voittanut. Jere Lehtiselle se jaettiin peräti kolme kertaa 2000-luvun taitteessa. Viime vuosina kunnioitetun palkinnon ovat voittaneet Anze Kopitar, Bostonin Patrice Bergeron kolmesti, Jonathan Toews kahdesti sekä aiemmin ansaitusti Pavel Datsjuk kolme kertaa putkeen.

Mikko Koivun kohdalla kaikki kriteerit täyttyvät. Minnesota on nostanut profiiliaan, Koivu on ollut tehokas, mutta puolustuspeli edellä, hän loistava aloituksissa ja hän myös tehnyt pelikavereistaan parempia.

Bergeron ja Toews pelaavat henkilökohtaisesti vaisua kautta, joten tämä voi hyvinkin olla Koivun vuosi.