Vuosi 2016 on ollut Patrik Laineen osalta totaalista marssia.

Ensin nuorten MM-kisat, sitten kevät Tapparassa, sitten MM-kisat ja nyt vielä NHL. Ja kaikissa näissä hän on ollut iso tähti.

Ilmoilla oli epäilyksiä siitä, pärjäisikö suomalaisnuorukainen NHL:ssä syksyn alkumetreillä.

Noh, helposti voi sanoa, että ihan kelvollisesti on pärjännyt.

Laineen nimi on vilkkunut koko sarjan maalipörssin kärkisijoilla ja hän on täräyttänyt jo useamman hattutempun.

18-vuotiaana.

Ennen kaikkea viime aikoina erittäin positiivinen piirre on ollut Laineen pelistä heijastunut kehitys.

Alkukaudella hän teki tulosta, mutta itse peli oli kaiken keskellä selviytymistä. Tulosta tuli ylivoimalla, mutta haasteita riitti viidellä viittä vastaan pelaamisessa.

Nyt tähän on tullut muutos.

***

Laine on huomattavasti paremmin kiinni pelissä illasta toiseen. Hän ei enää jää surffailemaan pelin ulkopuolelle, vaan Laine on selvästi aktiivisempi ja paremmin kiekossa kiinni koko 60 minuutin ajan.

Se on erittäin positiivinen piirre.

Yksi isoista haasteista pelissä kiinni pysymisessä on NHL:n kova aikataulu. Pelejä on tiiviillä tahdilla ja se mittaa vielä entistä enemmän Lainetta.

Kotimaisessa Liigassa pelitahti oli jo kova, mutta fyysisyys ja intensiivisyys eivät olleet läheskään sillä tasolla, missä ne ovat NHL:ssä.

Alkukaudella Laineella oli vaikeuksia peräkkäisissä peleissä, back-to-back -kamppailuissa, mutta kauden edetessä, tässäkin, hän on osoittanut kehitystä.

Ja se, että Laine ei nakuta maaleja jokaisena iltana on täysin normaalia. Kuka NHL:ssä nakuttaa? Ei kukaan. Kaikille tulee hiljaisempia jaksoja ja ailahtelua pisteiden teossa.

Se on ihan normaalia kenen tahansa kohdalla. Saatika ensimmäisiä pelejä sarjassa pelaavalla.

***

Laine on ollut merkattu mies vastustajien riveissä. Se on näkynyt muun muassa ylivoimalla, missä häntä on otettu selvästi tarkemmin kiinni kuin NHL-uran ensimmäisissä otteluissa.

Vastustajien alivoimaneliöt ovat muuttaneet muotoa ja Laineen lähellä on jatkuvasti vähintään yksi hyökkääjä merkkaamassa.

Tilaa ei anneta, eikä sitä voi antaa. Hänen laukauksensa, niin ranteen kuin lämärin osalta, on jo nyt aivan NHL:n parhaimmistoa.

Laine pystyy ampumaan hyvin monipuolisesti ja ennen kaikkea terävästi. Edes NHL:ssä maalivahdeilla ei ole ollut usein mitään palaa, kun suomalaishyökkääjä on virittänyt laukauksensa kohti maalia.

Laine on sijoittanut kuteja juuri oikeisiin osoitteisiin: suoraan syötöstä kainaloon tai aivan ylös, minne maalivahdeilla on suuria vaikeuksia ehtiä.

Selvästi tarkemman merkkauksen myötä Laine on hieman muuttanut tyyliään. Nyt hän on keskittynyt pelinrakenteluun huomattavasti enemmän. Pitkän pätkän ajan Laine keskittyi lähinnä ampumaan aivan jokaisesta paikasta.

Nyt Laine on viljellyt varsinkin Tapparasta tuttuja alivoimaneliön läpi heitettäviä poikittaissyöttöjä. Niitä Laine on saanut myös selvästi paremmin perille, kun alivoimien rakenteet ovat muuttuneet alkukaudesta hänen kohdallaan.

Se taas luo toisenlaista uhkaa.

***

Laine on poikkeuksellinen maalintekijätalentti. Kovin Suomessa sitten Teemu Selänteen.

Mutta Laine ei ole suinkaan vain pelkkä maalintekijä. Hän on loppupeleissä hyvin monipuolinen hyökkäävä laituri.

Kahden suunnan pelaaja hän ei ole, mutta hänen pelissään yhdistyvät kikkailijan, maalintekijän ja yllättävän kovan pelintekijän piirteet.

Hänen laukauksensa on ehditty hehkuttaa jo aivan puhki, mutta varsinkin viime viikkojen aikana pelintekijän kyvyt ovat taas erottuneet Laineen pelaamisesta.

Laine osaa ajoittaa syötöt erittäin mainiosti ja häneltä löytyy kykyä niin rysty- kuin kämmenratkaisuihin. Tuo puoli on jäänyt pimentoon, kun katseet ovat olleet tiukasti hänen laukauksensa aiheuttamissa tuhoissa.

Hyökkäyspelin monipuolisuus osoittaa vain sen, miten huikeasta pelaajasta on kyse. Yhtenä iltana hän iskee hattutempun, toisena iltana hän nakkelee jäätäviä lättysyöttöjä joukkuekavereille, jotka pistävät niitä verkonperukoille.

Kolmantena iltana hän tekee molempia.

Joka tapauksessa: hän on esillä.

Ei mene montaa vuotta, kun Laine on jo koko Jetsin arvokkain pelaaja. Vielä nyt Blake Wheeler, Mark Scheifele ja Nikolaj Ehlers antavat vastusta, mutta Laineen potentiaalin jalostuessa nämäkin jäävät jalkoihin.

***

Konkreettisesti kehitys on näkynyt nimenomaan pelissä kiinni pysymisessä, jossa toki on vielä haasteita. Esimerkiksi tällä viikolla vastaan tuli pelejä, joissa Laineella ote lipsui. Häntä ei nähty aivan niin dynaamisena jäällä, mitä parhaimmillaan on nähty.

Mutta sillä puolella Laine on mennyt eteenpäin.

Tuo näkyy Jetsin kannalta erittäin positiivisesti varsinkin silloin, kun Laine saa yhden onnistumisen alle.

Laine on siinäkin mielessä poikkeuksellinen pelaaja, että hänellä kohoavan itseluottamuksen tuomat vivahteet näkyvät hyvin selkeästi heti pelaamisessa.

Suomalaislaituri saa heti jalkoihinsa lisää nopeutta ja hänen peliinsä tulee selvästi lisää lennokkuutta.

Kun tähän yhdistää pelilliset taidot; vaarallisen laukauksen, pelintekijätaidot sekä entistä paremman kyvyn osallistua peliin myös tasakentällisin, on lopputulos upeaa katsottavaa.

Laine ei ole enää pelkkä ylivoimauhka.

Hän on koko pelin uhka.

Laineen nimi on pyörinyt mukana tammikuun loppupuolella pelattavan NHL:n tähdistöottelun äänestyksen väliaikatuloksissa.

Kuuluisiko Laine kyseiseen tapahtumaan?

Ehdottomasti.

Hän on jo nyt NHL:n isoja tähtiä.

18-vuotiaana.

Se on aivan käsittämätöntä.

Aiheet Laine Patrik NHL Pääuutiset Sunnuntaikolumni