Nuorten MM-kisat raportoinut toimittaja Ilari Savonen pureutuu kolumnissaan Nuorten Leijonien MVP-pelaajaan.

—–

Nuorten MM-kisat olivat upea näyteikkuna suomalaiselle jääkiekkoilulle monella tapaa. Nuorten Leijonien tarinassa oli paljon upeita asioita.

Suomi meni alkusarjassa monta peliä yhden ketjun voimalla, mutta turnauksen edetessä useampi ketju nosti tasoaan ja joukkue oli vahva kokonaisvaltaisesti. Ja tulosta tuli laajalta rintamalta.

Mutta silti, totta kai iso tarina turnauksessa oli ketju Patrik Laine – Sebastian Aho – Jesse Puljujärvi.

Pistepörssin TOP 3. Näiden poikien pelaamista katsoessa saattoi monesti haukkoa vain happea. Uskomattomia maaleja ja poikkeuksellisella suomalaisella itsevarmuudella höystettyä lätkää.

Turnauksen aikana (joo, varmasti kysyin itsekin pari kertaa) kuulin noin 50 kertaa kysymyksen: ”mikä tekee ketjustanne niin hyvän?”

Tai ”miksi se on niin hyvä?” ”Mikä kovan tuloksen takana on?”

Näitä voi muotoilla vielä useamman muunkin, mutta enivei.

Toki pojat nyt itse vastailivat hyvin vaatimattomasti kemiasta ja toisten tuntemisesta etukäteen. Sitä, mitä sain itsekin Puljujärven sanomana käännellä kansainväliselle medialle yhden kamppailun jälkeen. Ei siinä mitään. Varsin hauska hetki sekin.

Iso asia tuon ketjun dominoinnissa oli Aho.

En nähnyt Hämeenlinnassa marraskuussa pelattua harjoituspeliä, mutta sieltä tulleet raportit kertoivat lupaavista otteista. Ensimmäinen sentteripeli, minkä näin Aholta, oli Lahdessa USA:ta vastaan. Se oli lupaava.

– Minulle on ihan sama mitä paikkaa pelaan. Kaikki käy.

Tämäkin lause kuului ihan muutaman kerran turnauksen aikana Ahon suusta.

No niin näytti käyvän. Tai ennen kaikkea tämän takana oli se, miten poikkeuksellisen hyvä pelikäsitys Aholla on. Miten kypsä hän on kokonaisvaltaisessa pelaamisessa jo tuon ikäisenä, 18-vuotiaana.

Nimenomaan kypsyys pisti silmään suuresti viime keväänä finaaleita edestakaisin Oulun ja Tampereen välillä pomppiessa. Aho teki jatkuvasti oikeita ratkaisuja hyvin kovatasoisissa finaaleissa. Puolusti tunnollisesti ja teki sitä, mitä häneltä odotettiin.

Toki kaikki kruunautui seitsemännen finaalin voittomaaliin, mistä hän nousi isoksi sankariksi.

***

Nuorten MM-kisojen aikana mieleen jäi lause, jonka Kärppien päävalmentaja, tuleva A-maajoukkueen luotsi Lauri Marjamäki sanoi.

– Ahon paras ominaisuus on kyky oppia.

Kuka toteutti heti alkumetreiltä kaikista parhaiten Jukka Jalosen haluamia asioita Nuorilla Leijonilla?

Kenen ansiosta Puljujärvi ja Laine saivat jatkuvasti kiekkoa vauhtiin, pääsivät murtautumaan vastustajan tärpin läpi ja pääsivät jatkuvasti maalipaikoille?

No Ahonpa asioista.

Juuri hän oli se moottori, joka käynnisti show’n. Ja ennen kaikkea Puljujärvi ja Laine saivat pelata juuri sitä peliä, mitä he haluavat pelata. Mennä eikä meinata ja haastaa kovalla pelirohkeudella.

Aho antoi tähän eväät väkevällä syöttöpelillä eli tarkemmin kovilla syötöillä, oikealla sijoittumisella, jämäkällä sentteripelillä ja sillä, että hän puolusti kaiken päälle hyvin tunnollisesti.

Jos Laineella ja Puljujärvellä ei olisi ollut keskellä Ahoa, tarina olisi voinut olla hyvinkin aivan toinen.

***

Aina ei tarvitse olla se kaukalon näkyvin pelaaja, että on hyvä pelaaja.

Ja Aho nimenomaan on pelaaja.

Se monipuolisuus ja se, että miten hän pystyy vastaamaan haasteeseen kaikilla osa-alueilla, on aivan jäätävää.

Monesti esimerkiksi tehotilastoa kyseenalaistetaan ja pidetään yliarvostettuna tai vain osoituksena siitä, että pelaatko hyvässä joukkueessa tai huonossa joukkueessa.

Mutta jos selkeästi erotut siinä, kertoo se pelaajasta paljon.

Aho oli nuorten MM-kisoissa kyseisessä tilastossa kärkisijoilla ja niin on myös Liigassa.

Miksi?

– Aho pelaa voittavaa jääkiekkoa. Siitähän se kertoo, seurajoukkuevalmentaja Marjamäki vastasi aiheeseen liittyen.

Aho on Marjamäen tuote. Suoranainen priimusoppilas.

Marjamäki on pystynyt hiomaan Ahosta pelaajan, joka ymmärtää pelitavan merkityksen kokonaiskuvassa. Ja sen, miten pelitapa luo pohjan kaikelle tekemiselle. Totta kai tähän ymmärtämiseen ja sen nopeasti konkretiaan viemisiin on ollut varmasti valmista kykyä, mutta Marjamäki on omalla työllään vahvistanut sitä.

Siksi Aho pystyi pelaamaan sentterinä näin kovatasoisessa turnauksessa erinomaisesti. Aho pystyi nopeasti omaksumaan sen, mitä ja miten hänen tulee pelata. Miten sentterihaku pitää rytmittää, miten sijoittua tuossa ja tuossa tilanteessa.

Mutta kaikki tämä kulminoituu huikeaan pelikäsitykseen.

Pitää vielä muistaa se, että jämäkän kahden suunnan pelaamisen lisäksi Aho oli pistepörssin toinen. Hän teki tulosta kovissa peleissä, eikä kadonnut yhtään mitenkään kuvasta.

Aho oli superketjun tasaisin suorittaja välieräottelussa Ruotsia vastaan ja finaalissa Venäjää vastaan. Taso ei heittelehtinyt yhtään, vaan Aho pystyi ottamaan vielä napsun itsestään enemmän irti, kun haaste koveni.

Ja se jos joku on hyvän pelaajan merkki.

***

– Yksi. Saatte itse arvata nimen, Nuorten Leijonien päävalmentaja Jalonen sanoi, kun häneltä kysyttiin siitä, että kuka tästä joukkueesta hänen mukaansa tulisi pelaamaan keväällä miesten MM-kisoissa.

– Ja uskon siihen, että hän pelaa.

Ja sen nimi on Aho.

Mikko Rantanen voisi olla toinen, mutta hänen kohdallaan on kysymysmerkkejä jo ihan siitä, että jatkuuko kausi MM-kisojen aikana.

Laine taas tulee kysymysmerkkinä siinä, että tulisiko hänen maalintekovoimansa hyödyntää jo nyt miesten tasolla.

Mutta se on varmaa, että Aho on valmis niihin karkeloihin.

Koska esimerkiksi Ruotsi- ja Venäjä-pelit, varsinkin Ruotsi-peli oli ja olivat niin kovia pelejä, että miesten MM-kisatasokaan ei nyt enää kovin kaukana liikkunut.

Ja kun pystyt pelaamaan vahvasti omaa peliäsi riman noustessa hyvin korkealle, kertoo se valmiudesta.

– Moni ihmetteli kesällä sitä kun Aho varattiin jo toisella kierroksella. Minua se ei ihmetyttänyt yhtään. Jälkikäteen ollaankin tultu sanomaan, että perhana, olisi pitänyt ottaa aiemmin, Marjamäki sanoi viitaten kesän NHL-draftiin.

Carolina Hurricanes teki mainion haun kyseiseen paikkaan. Toinen kierros, yhteensä 35. vuoro.

Nuorten MM-kisojen MVP-valinta ei yllättänyt lainkaan. En itse äänestänyt, mutta tiesin sen, että varmasti moni toimittaja teki valinnat vahvasti pistepörssin perusteella. Siksi ja isoihin nimiin vetoamisen kautta arvelin, että Auston Matthews tulisi olemaan All Star -ketjun sentteri, niin kuin olikin. Eli hän meni ohi Ahon sillä paikalla.

Koko äänestyssysteemi nyt on ihan sitä omaa IIHF:n touhua, sillä äänestys sulkeutuu jo hyvissä ajoin ennen finaalin loppumista.

MVP-palkinto meni Puljujärvelle, koska hän voitti pistepörssin ja koska hän oli turnauksen näkyvin hahmo. Ja kaikki kunnia Puljujärvelle, jonka vahvan turnauksen takana oli se, että hän sai onnistumisia heti ensimmäisissä peleissä ja sai sillä katkaistua Kärpissä päällä olleen nihkeämmän putken.

Mutta silti.

Paras pelaaja oli Aho.

Ilari Savonen
Twitter: @ilarisavonen